Juu ei

Tämä Saku Tuomisen kirja oli ensimmäinen, mihin tartuin akatemian opintojen alussa. Siitä on jonkun verran aikaa, mutta päätin lainata kirjan uudelleen ja muistella näitä havainnollistavia oppeja.

Kirjoituspäivämäärä: 20.1.2021

 

Kirjapistemäärä: 1 YPK

 

Teos: Juu ei – pieni kirja priorisoinnista

 

Kirjan kirjoittaja: Saku Tuominen

 

Opintojakso: Y-akatemian kehittäminen

 

Tämä Saku Tuomisen kirja oli ensimmäinen, mihin tartuin akatemian opintojen alussa. Siitä on jonkun verran aikaa, mutta päätin lainata kirjan uudelleen ja muistella näitä havainnollistavia oppeja.

Kirja avaa sitä, kuinka me teemme joka päivä erilaisia valintoja. Ne asiat yleensä herättävät meissä tunteita. Ne voivat olla isoja ja kevyitä, isoja tai raskaita. Tai sitten pieniä ja kevyitä tai pieniä ja raskaita. Ne ovat asioita, jotka voi tuntua innostavalta tai vastaavasti asioita, joiden tekeminen tuntuu taas uuvuttavalta.

On hyvä tiedostaa ne asiat, jotka tekevät meille hyvää. Olen ymmärtänyt, että uuvuttavien asioiden tilalle tulisi ottaa myös niitä kevyitä ja ”helppoja” innostavia ja mukaansatempaavia juttuja. Koen esimerkiksi koulun aika ajoin usein uuvuttavaksi ja aikaa vieväksi. Vastapainoksi tarvitsen paljon enemmän harrastuksia ja vaikka ystävien kanssa olemista.

Tärkeä muistutus myös siitä, että elämä on yhtä sahaamista. (Ainakin minulla). ”Kun iso ja kevyt tuntuukin hetkellisesti raskaalta.” Moni asia vaikuttaa moneen, ihminen on kuitenkin kokonaisuus iloineen ja suruineen. Voi tulla yllättäviä muutoksia ja ajatuksia esimerkiksi epäonnistumisesta. Helposti tulee mietittyä tyypillisiä: ”onko minusta sitten tähänkään?” ”osaanko tarpeeksi?”. Tämä kuuluu asiaan, tärkeintä on antaa mennä vain. Näissä asioissa tapahtuu kasvamista ja oppimista ”kykyjemme ylärajoilla”. Ehkä omalla kohdalla painin osin oikean ongelman kanssa jatkuvasti. Voi olla pitkiäkin aikoja, että tekeminen tuntuu raskaalta viikosta ja kuukaudesta toiseen. On huolehdittava omasta jaksamisesta tulevaisuudessakin.

Sana keventäminen osuu omalle kohdalleni nyt hyvin. Olen joutunut keventämään ja edelleen keventää asioita. Oma asenteeni koulunkäyntiä kohtaan ollut aika tiukkaa ja vakavaa. Siinä mielessä ollut hyvä pohtia, voisinko asioita tehdä kuitenkin rennommin. Tämä asia tuntuu hetkellisesti pahalta, koska se on osalti minun tapani hoitaa asioita ”kunnolla”. Minun ei kuitenkaan tarvitse koulussa yrittää tehdä kaikkea niin hyvin…

Siitä mistä olen iloinen, olen nyt pystynyt aika moneen asiaan sanomaan ei. Minun ei tarvitse kaikkiin koulutyöhön ja ”ylimääräisiin” projekteihin osallistua. Ja nyt tilaa jää muille mielenkiintoisille haasteille!