Kun nallekarkit menevät tasan

  1. Kirjapistemäärä: 2+2
  2. Teos: Kehnot pomot ympärilläni – miksi hyvä johtaminen on niin vaikeaa ja Laiskat alaiset – miksi jotkut työntekijät eivät tunnu saavan yhtään mitään aikaiseksi?
  3. Kirjan kirjoittajat: Thomas Erikson
  4. Kategoria/opintojakso: Johtajuus / Tiimiyrittäjyys

 

Idiootit ympärilläni-kirjan luettuani tuntui hetken, että kaikki väriyhdistelmät eivät ehkä olisi kovin optimaalisia johtajia. Sarjan kolmas osa, Kehnot pomot, osoitti asian olevan toisin.

Teos kulkee kirjasarjan aiempien osien luomaa uraa pitkin ja kuvailee eri värityyppien tapaa olla johtajana ja johdettavana. Kirjassa käsitellään laajalti myös eri värityyppejä stressaavia asioita ja kuinka toiset värityypit voivat toiminnallaan aiheuttaa tukalat oltavat toiselle tietämättään.

Punainen pomo on hyvin tyypillinen johtoasemassa oleva viestintätyyppi. Hän on määrätietoinen ja vie projekteja ahkerasti eteenpäin. Punaista toki saatetaan moittia siitä, että hän suhtautuu työhönsä liian asiakeskeisesti ja siksi kohtelee ihmisiä ajoittain jopa kylmästi. Punainen viestintäpersoona puolestaan stressaantuu, jos häntä käskytetään liikaa ja hän menettää oman vapaudentunteensa tekemisestä. Punainen on parhaillaan, kun saa johtaa itse itseään.

Keltainen pomo on sosiaalisuuden perikuva, se ihminen, joka näkyy työpaikalla. Keltaiset pomot ovat ihmissuhdekeskeisiä ja haluavat pitää yllä mukavaa ilmapiiriä ja kertoilevatkin mielellään omista lomamatkakokemuksistaan. Sateisesta päivästäkin voi tulla aurinkoinen keltaisen viestintäpersoonan seurassa. Keltaista on kritisoitu siitä, ettei hän aina osaa löytää motivaatiota työntekoonsa ja työtehtävät saattavat jäädä tekemättä tai roikkumaan. Näin ollen muut persoonat eivät välttämättä kykene luottamaan keltaisiin. Keltaista viestintäpersoonaa ahdistaa masentava työilmapiiri.

Vihreä pomo on ihmissuhdekeskeinen pomo, joka asettaa muiden edun oman etunsa edelle. Hän saattaa keventää toisten ihmisten työkuormaa ottamalla itselleen vastuita liian monesta työtehtävästä ja täten kuormittaa itseään liikaa. Yksinkertaisesti hän on vain liian kiltti. Ja se saattaa kostautua hänelle monella tapaa. Kuitenkin hyvin asiakeskeiselle pomolle ihmissuhdekeskeinen vihreä on loistokas aisapari. Vihreä viesintäpersoona stressaantuu, jos työpaikalla ilmenee suuria muutoksia eikä hän ole saanut valmistautua niihin kunnolla. Äkkiseltään tehty suuri päätös tai kaaos ihmissuhteissa saa vihreän persoonan pois tolaltaan.

Sininen pomo on asiakeskeinen introvertti viestintäpersoona, joka keskittyy yksityiskohtiin ja tutkiikin ne hyvin perusteellisesti. Tämä näkyy myös heidän projektityöskentelyssään hyvin laadittuina asiakirjoina ja perusteellisilla taulukoilla esimerkiksi kululaskelmista. Sinistä persoonaa kritisoidaan usein siitä, että he tekevät liian tarkkaa tutkimusta, milloin mistäkin projektin osa-alueesta ja saattavat siten hidastaa edistymistä. Siniset persoonat ovat kuitenkin elintärkeitä jokaiselle projektille, sillä tarkasti suunniteltu on puoliksi tehty. Sinistä viestintäpersoonaa ahdistaa hutiloiden tehty pohjatyö, joka useimmiten johtuu liian nopeasta aikataulusta. Tämä väripersoona on toiminnaltaan laskelmallinen, joten nopeat muutokset ja päätökset ahdistavat suuresti. Onneksi myöskään halailukulttuuri ei ole Suomessa yleisempi, sillä sekin ahdistaisi sinistä.

 

Myös kirjailija itse tuo ilmi omia persoonallisuuden piirteitään ja kertoo omasta toiminnastaan. Oli hyvin valaisevaa nähdä hänen minäkuvansa ja verrata sitä omaani. Hän kertoo olevansa työaikana erilainen, kuin kotona ollessaan ja se pisti minutkin pohtimaan omaa käyttäytymistäni. Kaiketi olen töissä paljon punaisempi viestintätyyliltäni ja kotona enemmän sininen tai vihreä. Tästä voi päätellä, että stressitason nousu muuttaa luonnettani huomattavasti.

Mieleenpainuvin asia kirjasta oli varmaankin motivaatiotekijät, jotka eivät suoranaisesti ole yhteydessä DISA-tutkimuksen osoittamiin värillisiin viestintäpersooniin. Ihmisillä on elämässään monenlaisia tavoitteita ja määränpäitä, joita määrittelevät paljon kotona opitut normit ja myös ympäristö, jossa ihminen kulloinkin asuu. Kehnot pomot-kirjassa mainittiin monia motivaatiotekijöitä: teoreettinen motivaatio, käytännöllis-taloudellinen motivaatio, esteettinen motivaatio, sosiaalinen motivaatio, yksilöllinen motivaatio, ja traditionaalinen motivaatio.

Teoreettinen motivaatio pohjautuu haluun oppia ja etsiä uutta tietoa. Tämä motivaatio voi ajaa suoriutumaan hankalistakin asioista, sillä motivaatiotyyppi ajaa riskinottoon ja asioiden kokeilemiseen. Myös taustatutkimusta on tehtävä, mutta sepä ei teoreettisesti motivoitunutta persoonaa haittaa.

Käytännöllis-taloudellinen motivaatio on kiinnostusta rahaan, käytännöllisyyteen ja käyttökelpoisuuteen. Tällä tavoin motivoituneet voivat olla motivoituneita rahan hankkimiseen, sillä siten he voivat saada itselleen vaikkapa uuden auton. Autohan helpottaa paikasta toiseen liikkumista ja kenties autossa onkin jotakin arkielämää helpottavia elementtejä, kuten suuri tavaratila.

Esteettinen motivaatio puolestaan saa ihmisen kokoamaan ympärilleen kaikkea näyttävää ja kokemaan kaikkea esteettisesti miellyttävänä pitävää. Jokin konsertti tai tapahtuma voi sisältyä tähän. Taloudellinenkin motivaatio voi yhdistyä esteettisen motivaation kanssa ja näin ollen henkilö saattaa haluta ostaa omakotitalon järvenrannalta sen kauniin ympäristön vuoksi. Esteettinen motivaatio voi tarkoittaa myös oman kodin siistinä pitämistä sen nojalla, että koti on paljon viihtyisämpi ja kauniimpi niin. Tasapainoa ja harmoniaa.

Sosiaalinen motivaatio on ennen kaikkea toisten ihmisten auttamisen halua. Tämä motivaatiotyyppi saa ihmisen ajattelemaan asioita toisten näkökulmasta ja monesti näin motivoitunut joko auttaa toisia tekemään työurakkaansa tai vaikkapa valitsee työnsä niin, että lopputulos auttaa muita. Yhteinen hyvä kiertämään.

Yksilöllinen motivaatio on jollakin tapaa sosiaalisen motivaation vastakohta. Tässä keskitytään enemmän oman henkilökohtaisen menestyksen saavuttamiseen ja vaikutusvaltaan. Monilla johtajilla on tämä motivaatiotekijä taustallaan.

Traditionaalisessa motivaatiossa ihminen etsii tarkoitusta itselleen ja tekemiselleen. Motivaatiotekijään sisältyy harmonia, yhteenkuuluvuus, järjestys ja mahdollisesti traditio. Tasapainoa voi määritellä esimerkiksi uskonnot, elämäntavat tai ryhmittymät, johon kuulua.

Jostakin syystä näistä motivaatiotekijöistä itselleni kolahtavimmat olivat käytännöllis-taloudellinen motivaatio, traditionaalinen motivaatio ja yksilöllinen motivaatio. Jollakin tapaa teoreettinenkin motivaatio on osa minua. Olen utelias asioita kohtaan, uskallan ottaa haasteita vastaan ja kykenen johtamaan itseäni edes jollakin tasolla. Minusta on kiva omistaa arkeani helpottavia asioita, kuten tietokone tai viinikaappi tai vaikkapa sähkögrilli. Nämä helpottavat monia asioita tai tekevät elämästäni jollakin tapaa mukavampaa.

Olen lukenut jo jonkin verran johtamisesta ja totesin tätä lukiessani, että olenhan kuullut näitä asioita ennenkin. Kuitenkin tämän kirjan lukeminen avasi taas kerran monia persoonatutkimukseen liittyviä mysteerejä, joita olen itsekin miettinyt. Tätä tietoa käytäntöön viemällä voisi saavuttaa paljonkin. Erikson kuvasi tässäkin kirjassa hienosti sitä, miten monipuolisilla väripersoonilla koostettu tiimi on paljon todennäköisimmin toimiva ja yhteen hiileen puhaltava, kuin esimerkiksi pelkistä punaisista tai sinisistä koostuva tiimi. Ja huomaankin samaa Y-akatemiassa tehdyissä Belbinin tiimiroolitesteistä. Kaikki punaiset viestintäpersoonat eivät päätyneet samaan tiimiin. Vaikka olisihan sekin ollut hyvin kokemisen arvoinen yhtälö.