Kirja: Paras
Kirjoittaja: Erik Bertrand Larssen
Kirjapistemäärä: 2
Esseen kirjoittaja: Mia Ylhäinen
Kirjoituspäivämäärä 9.12.2020
Opintojakso: Tiimioppijan matkaeväät
Tähän kirjailijaan ja kirjaan tutustuminen oli hauska sattuma; olin kaverini kanssa kirjakaupassa kesällä, ja selatessani pokkarialehyllyä mainitsin kaverille, että pitäisi lukea jotain itsensä kehittämiseen liittyvää kirjallisuutta koulua varten. Kirjahyllyn toiselta puolelta kurkkasi mies ja totesi että anteeksi kun salakuuntelin, mutta minulla on hyvä kirjaehdotus sinulle! Mies kuljetti minut toiselle hyllylle, jossa oli rivissään Erik Bertrand Larssenin kirjoja. Kiitin miestä ja nappasin kaksi kirjaa alennuksesta mukaani.
Erik Bertrand Larssen on tosiaan norjalainen mentaalivalmentaja ja luennoitsija, joka on kirjoittanut sarjan itsensä kehittämiseen liittyviä kirjoja. Kirjassa Paras keskitytään tavoitteisiin, itsensä parantamiseen ja siihen, kuinka kenestä tahansa voi tulla ’paras’.
Kirja on mielestäni helppo lukea ja ottaa miellyttävällä tavalla ronskin näkökulman asioihin. Kaikki lähtee pään sisältä, kellä tahansa on mahdollisuus ponnistaa menestykseen – kunhan vain ottaa härkää sarvista ja saa motivaationsa herätettyä. Itsensä rohkaiseminen ja mukavuusalueelta poistuminen ovat oleellisessa osassa kirjassa. Tämä on myös aihealue, jonka kanssa minullakin on eniten ongelmia. Olen erittäin mukavuudenhaluinen ihminen; haluaisin osata tuhansia asioita, mutta opetteluprosessi ja vaivannäkeminen ovat ajoittain todella turhauttavia. Haluaisin osata, en opetella. Tämä on ongelma, joka minua on vaivannut pikkulapsesta saakka – en halunnut opetella ajamaan pyörällä ja epäonnistuin aina kun yritin, koska halusin osata täydellisesti ekalla kerralla. Lopulta opin ajamaan vasta 11-vuotiaana. Mutta pääasia on, että opin!
Kirjassa kannustetaan miettimään pidemmälle; älä mieti sitä, kuinka epämiellyttävää jonkin asian aloittaminen on, vaan sitä miltä sinusta tuntuu kun olet saavuttanut päämääräsi. Vähän kuin minä pyörällä ajon kanssa – inhosin ajatusta opettelemisesta, mutta kun lopulta suostuin opettelemaan, opin suhteellisen nopeasti ja nykyään en enää juurikaan muistele sitä ”kauheaa” opetteluvaihetta ja epäonnistumisia.
Kirjassa käsitellään myös erilaisia toimintamalleja: mitä voisin tehdä toisin, miten voin lähestyä ihmisiä kenen kanssa en ole tullut toimeen kovin hyvin, miten voin kannustaa alaistani tai työkaveriani toimimaan eri tavalla ja niin edelleen.
Paras on sinänsä mielenkiintoinen kirja, että siinä käsitellään paljon lähinnä ajattelua ja sen voimaa, mutta kuitenkin ronskilla, kovan upseerimiehen kirjoittamalla tavalla. Paria tylsempää aukeamaa lukuun ottamatta kirja oli pääosin mielenkiintoista luettavaa ja kannusti ajattelemaan eri tapoja haastaa itseään poistumaan omalta mukavuusalueeltaan tavoitteidensa saavuttamiseksi.