Kirja: Pim! Olen luova
Kirjoituspäivämäärä 15.10.2020
Esseen kirjoittaja: Tomi Varis
Kirjapistemäärä: 1
Kirjoittajat. Paavo Järvilehto & Lauri Järvilehto
Opintojakso: Tapahtumatuotantoprojekti
Kirja luovuudesta, joka antaa lukijalle lupauksen: ”Luovuus on sinussa, ja tämän kirjan avulla saat sen esiin.” Kova lupaus ja kirja onnistuu tässä lupauksessaan mainiosti. Kirja antaa loistavan paketin ymmärrykseen siitä mistä hyvät ideat tulevat ja antaa myös työkaluja niiden kehitykseen. Luovuus vaatii kyllä paljon ja sitä voidaan kehittää ihan samalla tavalla kuin mitä tahansa kehityksen kohdetta, nimittäin harjoittelemalla kovasti. Jo syntyessään ihminen pitää sisällään luovuuden lähdettä ja sitä kannattaa varjella ja kehittää. Moni meistä kuitenkin unohtaa luovuutensa kasvaessaan aikuiseksi. Miksi lapset ovat luovia? Koska he eivät pelkää epäonnistumista. Kun lapsi haluaa mennä ulos vesisateella ja näkee asiassa paljon mahdollisuuksia saattaa aikuinen nähdä vain ongelmia. Aikuinen käyttää aikaisempaa kokemustaan ja ennustaa sen kautta tulevaisuutta. Hän saattaa ajatella, vaikka että sateella kastuu ja sitä kautta sairastuu, vaikka hyvissä sadevaateissa voisi jopa mukavaa vesisateessakin. Tietoisuus ja olettamus asioista tapaa luovuutta surutta. Kirjassa käydään myös läpi sitä, kuinka jo entisaikojen koulu opetti, ettei saa olla väärässä. vaikka väärässä oleminen on yksi tärkeimmistä luovuuden voimavaroista. Jotta pystyy edes kokeilemaan mitään, on oltava valmis olemaan väärässä. Jotta ihminen voi olla luova tarvitsee hän myös taakseen hyvän tietokannan. Tiedon kerääminen ennen luovaa prosessi on siis ensimmäinen avain luovuuden löytämiseen.
Luovantyön prosessin työvaiheet ovat:
1) kerääminen
2) valikointi
3) luonnostelu
4) jalostaminen
5) viimeistely.
Pohdinnat
Kirja oli todella taitavasti tiivistetty ja siinä oli todella laajasti luovuuden erivaiheet. Ennen kirjaa mietin, että en ole kovin luova ihminen, mutta kirjan luotua tajusin, että asia ei olekaan niin kun alun perin ajattelin. Ehkä ajattelin, että luovuutta käytetään vain tietyissä asioissa enemmän, mutta toisaalta sitähän voi käyttää melkein kaikissa asioissa mitä teemme. Tunnistan hyvin lapsena käytetyn luovuuden ja aikuisena luovuuden tukahduttamisen ihan vaan sanomalla asioille sanan: ei. Sen että yrittää ennustaa tulevaa edellisten kokemuksien kautta, joka kuulostaa näin asiaa enemmän miettineenä todella typerältä ajatukselta. Se että pelkää onnistumista ja haluaa ennustaa turvallisen tulevaisuuden, tuhoaa se luovuutta isolla prosentilla. Seuraavalla kerralla kun löydän itseni ennustamassa tulevaa pitää tietoisesti lähteä haastamaan ajatusta ja keksiä luovia ratkaisuja.
Joissakin luovuuden prosessissa kuten jonkun esseen kirjoituksessa, huomaa välillä ongelmia luovuuden käyntiin saamisessa. Sitä helposti lähtee kirjoittamaan asiasta, josta ei ole etsinyt tarpeeksi taustatietoa, jolloin lopputulos harvoin on kovin luova. Viime aikoina on tullut kirjoitettua enemmän ja sen kyllä huomaa, että mitä paremmin tietoa on etsitty, sen vaivattomammin kirjoitusprosessi etenee. Ongelmia tuottaa myös edelleen se, että lähtee liian aikaisessa vaiheessa korjailemaan luonnostaan, vaikka pitäisi antaa kritiikin ja parannuksien tulla loppuvaiheessa prosessia. Ja välillä myös liialliseen viimeistelyyn on silloin tällöin tullut sorruttua, mutta onneksi siitäkin on onnistunut oppimaan pois ja vain päästämään teoksesta irti.
Tähän loppuun suora lainaus kirjasta: On tärkeää pitää mielessä, että ihmiskunnan historiassa on tuskin koskaan ollut taiteilijaa, joka olisi ollut täysin tyytyväinen valmistuneeseen teokseensa. Siksi onkin hyvä muistaa W.H. Audenin mukaelma runoilija Paul Valéryn sanoista: ”Runo ei ole koskaan valmis vaan vain viimein hylätty”