Kirjoittaja Juha Wirekoski
Ei synny synnyttämättä, sanoi seppo Ilmarinen, Sammon takoja, mies mokoma. Ei synny, ei. Ei synny meilläkään, synnyttämättä nimittäin. Mutta nyt on lähellä eli liki se syntyminen, niin lähellä, että hirvittää, mutta vain sen verran kuin asiaan kuuluu. Ja pitää kuulua.
Uusi alku
Kokeilimme jo kerran vähän saman tapaista viritystä 2000- luvun alkupuolella. Silloin syntyi, mutta tiedot, taidot ja kärsivällisyys loppuivat – palattiin häntä koipien välissä takaisin lähtömerkkiä kauemmaksi takaviistoon. Voidaan sanoa, että joskus on enemmän yritystä kuin ymmärrystä. Meille kävi juuri niin, vaikka olimme käyneet katselemassa ja kuuntelemassa siellä missä oli jo täys häkä ollut päällä vuositolkulla ja hyvällä menestyksellä. Myöhemmin selvinnee miksi kävi niin kuin kävi. Nyt ovat uudet tuulet puhaltaneet jo kohta kolmatta vuotta!
Tarvittavat tahot mukaan
Siinä kävi sillä viisiin, että voitimme tehtävän eräässä kehityshankkeessa ystäväni ja työtoverini Katekeetta Mielosen kanssa. Palkintona oli vapaavalintainen matka Suomessa yhden yön yli. Jotenkin sen pitäisi liittyä tähän opetuksen kehittämiseen. Meille suunta oli oitis kristallinkirkas: Jyväskylä ja Tampere.
Tiedätte varmaan missä vierailimme. Kuvaus jääköön vähemmälle, mutta se mitä siitä syntyi, onkin jo toinen juttu. Esittelimme asiamme aika pian terävälle päälle, hankkiuduimme koulutukseen ja aloimme miettiä miten sen saisi jalalle oikein kunnolla. Kohta kolmatta vuotta on vesi virrannut Suvantosillan alla Pyhäselekään ja olemme viittä vaille valmiina viimeiseen voiteluun, jossa meistä leivotaan niitä tiimimestareita. Onneksi mukaan tarttui muitakin kuin me kaksi. Koitamme pienellä tiimillä puhaltaa henkeä omaan Y-akatemiaamme. Tiedän ja arvaan, että nyt alkoi mielikuvitus laukkaamaan, mutta yrittäjyyttä se Y tarkoittaa. Yrittäjyysakatemia avaa ovensa tammikuussa 2018 ja silloin meidän ja muiden tulee olla valmiina ottamaan homma haltuun myös käytännössä. Ja niin teemme.
Paikka maksaa asenne ei
Kaikkein helpointa on pistää paikka kuntoon, kun se ensin löytyy. Aivan kaikki ei käy, täytyy olla tilaa rinkuloille, kuten meidän opiskelijat niitä nimittävät, tiedätte kyllä mistä on kysymys. Ja pitää olla vähän tilaa myös projektityöskentelyyn ja yhteiseen kokoontumiseenkin ja valmentajillekin joku pakkilaatikon kulma olisi hyvä lisä. Nämä asiat ovat siis se helpoin osuus, koska ne kaikki saa rahalla ja ne ovat metrimitalla mitattavissa. Siis tilaus sisään, saammeko yhden tiimioppimisympäristön kaikilla herkuilla, piste. Katsotaan mitä paketista tulee esiin. Sen on tapahduttava aivan pian, tai siis tosi pian, ellei peräti jo eilen.
Eppäillä soppii
Mistä se sitten kiikastaa? Siis se, että eppäillään ja pelätään ja kummastellaan ja vähätelläänkin. No, vähän samasta syystä, kuin aivan muutama hetki sitten joku alkoi puhumaan, että maapallo ei olekaan pannukakku. Tietämättömyys on pahin este monelle hyvälle asialle.Meillä sitä on koitettu loiventaa kouluttamalla kaikkia vähänkin asiaan osallistuvia tai siitä kiinnostuneita. Viimeksi teimme toivioretken Tampereelle. Tiedätte kyllä minne. Katekeetta Mielonen ei päässyt mukaan, mutta Harrin kanssa olemme jo käyneet pyhillä paikoilla jo useampaan kertaan, kaikki tyyni. Nyt matkaan olivat lähteneet vararehtori, molemmat asiaan vihkiytyneet koulutuspäälliköt, sekä me muut ylöspanijat. Linja-autolla sinne ja takaisin, niin me teimme, eikä oltu edes yön yli, vaan kiireellä takaisin synnyttämään omaa Y-akatemiaa!
Kolmas zatori
Sain zatorin. Tampereella se tapahtui nyt jo kolmannen kerran. Valaistumisen hetki on katoava, mutta ikuinen. Sitä ei voi selittää, ellei sitä itse koe. Avainsana oli yhteisö. Kuulin rinkulahuoneessa sanottavan, että kaikki perustuu siihen, että muodostamme yhteisön ja että sitten kanssa olemme yhteisö. Ilman yhteisöä ei ole mitään. Ei edes sitä yytä. Mutta nimitetään vaan sitä meidän juttua edelleen Y-akatemiaksi, se sopii nyt entistä paremmin!
Pitkin matkaa olemme valmennuksessa olevien, mutta ehkäpä eniten juuri Harrin kanssa miettineet, mistä tässä on perimältään kysymys, siis tässä tiimioppimisessa ja -opiskelussa, olkoon sen akatemian etuliite mikä hyvänsä. Nyt päätelmäämme vahvistettiin vielä kokeneiden valmentajien ja yhden erittäin kirkasotsaisen akatemialaisen voimin. Yhteisöllä tulee olla yhteinen arvopohja. Kaikki perustuu siis sille! Yksinkertaista eikö totta. Mutta koitapa toteuttaa käytännössä, oikeasti. Aivan, kaikki tietävät ja senkin vielä tietävät, että kaikille tämä ei sovi alkuunkaan, vaikka ovat alussa mukana kokeilemassa. Näin meille kerrottiin ja sen me ylöskirjoitimme.
Joko tai vai sekä että?
Voimme siis todeta, että jokainen voi opiskella ulkoa isot ja pienet kardinaalit ja hokea niitä tavan takaa, mutta jos se yhteisöllinen pohja puuttuu, niin silloin puuttuu kaikki. Tämä tarkoittaa parhaimmillaan sitä, että koko organisaatio tukee hanketta ja sen jatkuvuutta pelkäämättä, että se on kilpailija tai jotenkin vie lusikan suusta. Eihän missään ole käynyt siten. Vain ne Y-asioista kiinnostuneet ovat lähteneet tähän hullutukseen, jota me valaistuneet kutsumme, no tiedätte miksi. Ja jos ette tiedä, niin lukekaa Sen Partasen kirjoja vaikka aluksi. Sieltä viimeistään selviää, että tähän on ryhdyttävä kokonaisvaltaisesti tai sitten ei ollenkaan, siis niiden ketkä ylipäätään ryhtyvät. Tehän muistatte mitä vanha venäläinen sananlasku sanoo, jos ajaa kahta jänistä, niin ei saa kumpaakaan!
Tässä on siis oltava se zen. Nyt täyttä eteen, kurssi kohti Y-akatemiaa!
Julkaistu 19.9.2017 https://tiimiakatemiaunderground.wordpress.com/2017/09/19/juha-virekoski/