Päästämällä irti itsensä johtoon
Kuinka voisin olla parempi jossakin, on monesti asia, mitä jokainen miettii. Kehittyminen lähtee itsensä johtamisesta, tekemisestä ja aikaansaamisesta. Johtajuus on asia, joka on aina kiinnostanut minua, mutta jotta voisi olla hyvä johtaja, täytyy ensin osata johtaa itseään. Mitä se itsensä johtaminen sitten on? Olen tullut siihen tulokseen, että se voi jokaisen kohdalla tarkoittaa täysin eri asiaa, sillä kuitenkin jokainen ihminen on yksilö ja täysin erilainen johdettava. Itselleni itsensä johtaminen tarkoittaa muun muassa aamulla sängystä ylös nousemista (en todellakaan ole aamuihminen), keskittymistä siihen mitä itse haluan, tavoitteiden määrittelemistä, pyrkimystä levätä tarpeeksi, täysillä tekemistä ja takomista silloin kun rauta on kuumaa ja kultaisen keskitien löytämistä elämääni, sillä olen todella joko nollalla tai satasella käyvä ihminen.
Tässä esseessä kirjoitan havaintojani ja ajatuksiani, jotka heräsivät kahdesta itsensä johtamiseen liittyvästä teoksesta: Mark Mansonin kirjasta Kuinka olla välittämättä p*skaakaan ja Satu Pihlajan kirjasta Aikaansaamisen taika, sekä ehkä hieman muita ajatuksia mitä aihepiiri minussa herättää. Mansonin Nurinkurinen opas hyvään elämään oli mielestäni loistava, koukuttava ja mieltä avartava teos monista itselleni ”itsestään selvistä” elämän ohjeista, joita ei kuitenkaan usein tule pysähdyttyä pohtimaan. Pihlajan teos taas oli hieman perinteisempää mallia, täynnä konkreettisia vinkkejä ja harjoituksia, kuinka helpottaa omaa aikaansaamistaan ja kuinka päästää irti turhista tekosyistä, jotka ohjaavat elämäämme. Molemmat erittäin oivallisia oppaita niin henkilökohtaisella, kuin tiiminkin tasolla. Molemmat teokset aiheuttivat itselleni pienen ”ahaa”-elämyksen siitä minkälaisen kasvuprosessin olen itseni johtamisen kanssa käynyt tämän vuotisen yrittäjäurani myötä, mutta kuten myöhemmin avaankin omia ajatuksiani, suunta on vain ylöspäin.
Muiden ihmisten mielipiteet ovat elämässä monesti se suurin kompastuskivi, joka estää meitä menemästä eteenpäin kohti omia tavoitteita ja unelmia. Näin ei kuitenkaan pitäisi olla, joten suosittelenkin jokaista tekosyihin taipuvaista ihmistä pysähtymään Mansonin kirjan pariin ja miettimään, mikä on se todellinen syy. Kirja käsittelee erilaisten ihmisten esimerkkien kautta erilaisia kliseitä ja kuvauksensa mukaisesti nurinkurisesti. Maailma on pullollaan erilaisia motivaatiokirjoja, mutta tämä oli itselleni sellainen, jota oikeasti ja aidosti kiinnosti kuunnella. Osui ja upposi siis niin sanotusti! Oma fiilis kirjasta lukemisen jälkeen oli, kuin joku olisi antanut potkun persauksille ja nyt tekisi itsekin mieli antaa muille. Etenkin omassa oppimisympäristössä ja elämässä huomaan usein juuri näitä käytösmalleja, joita kirja käsitteli. Motivaation ja tulosten vain odotellaan syntyvän ilman, että lähdetään tekemään mitään. Motivaatio syntyy tekemisestä, eli tee edes jotain. Itse olen koittanut tekemistä viedä käytäntöön urakalla, ei ole väliä osaanko kaikkea heti, kunhan yritän edes jotain. Epäonnistumisen pelko on aivan turhaa, koska loppupeleissä ketään ei kiinnosta.
Pihlajan kirjasta Aikaansaamisen taika löytyy monia niin sanottuja ”joo joo”-vinkkejä, mutta erittäin varteenotettavia sellaisia. ”Joo joo”-vinkeillä tarkoitan esimerkiksi sitä, että kaikki tietävät to do-listat ja että niitä olisi hyödyllistä tehdä, mutta teemmekö me niitä tarpeeksi? Miksi emme tee niitä, vaikka niistä olisi hyötyä? Koska olemme laiskoja ja se tarkoittaa, että emme saa asioita aikaan. Monesti itse ainakin koitan pitää kaiken mahdollisen tiedon ja tulevat tehtävät päässäni, koska en yksinkertaisesti jaksa nähdä sitä muutaman minuutin vaivaa niiden kirjaamiseksi. Kuitenkin joka kerta kun sen vaivan jaksan nähdä, siitä on suuri apu, sillä olen huomannut, että asiat tällöin harvemmin unohtuvat. Stressi vaikuttaa suoraan muistiin ja silloin on hyvä ottaa yksinkertaisia apuvälineitä avuksi. Joskus tyhmiltäkin tuntuvat harjoitukset, tehtävät ja listat ovat oikeasti hyödyllisiä. Mietin kirjan harjoituksia kuunnellessani, että moni niistä voisi olla erittäin hyvä tiimillemme toteutettavaksi projekteihin, tai vaikka dialogeissa yhdessä toteutettaviksi.
Olemme monesti miettineet tiimissä motivaation puutetta ja huomaan, että syy siihen monesti on juuri se, että ei uskalleta tehdä, vaan pelätään epäonnistumista. Monesti kuulen ihmisten sanovan, että ”tarvitsen ensiksi paljon tietoa aiheesta”. Etsi tietoa samalla kuin teet. Mitä väliä vaikka epäonnistuu? Itse ajattelen, että elämässä suunta on aina vain ylöspäin. Epäonnistumiset luovat ainakin itselleni monesti tahtoa painaa töitä entistä kovemmin, sillä niistä ainakin tietää mitä seuraavalla kerralla tehdä toisin ja samalla ne tuovat mukanaan paljon tietoa, sitä mitä ei välttämättä kirjoissa lue. Kaikessa ei todellakaan tarvitse heti olla täydellinen osaava ammattilainen, etenkään meidän tiimin tilanteessa, kun olemme vasta opiskelijoita ja oppimassa uusia asioita.
Elämä on valintoja. Jokainen valitsee juuri ja tasan tarkkaan itse omat asiansa. Etenkin sen miten elämässä tapahtuvat asiat ottaa. Lannistuuko epäonnistumisista, vai ottaako niistä voimaa. Tekeekö asioita, vai odottaako asioiden tapahtumista itsestään. Lähteekö rohkeasti etsimään uutta projektia, vai istuuko vain valittamassa, kun ei ole mitään hyvää projektia. Muun muassa näitä ajatuksia aihe ja kirjat minussa herättivät, vahva suositus muillekin ja haluankin jättää loppuun kysymyksen niille jotka teoksiin paneutuvat: Tunnistitko itsesi? Minä ainakin tunnistin, enkä halua välittää paskaakaan.
Kirjat:
Mark Manson
Kuinka olla välittämättä p*skaakaan
Julkaisuvuosi 2018
Satu Pihlaja
Aikaansaamisen taika
Julkaisuvuosi 2018