Kirja: Digitalisaatio – Murroksen koko kuva
Kirjoittaja: Jaakko Lindgren, Roope Mokka, Aleksi Neuvonen, Antti Toponen
Kirjapistemäärä: 2 (YPK)
Esseen kirjoittaja: Mia Ylhäinen
Kirjoituspäivämäärä 13.12.2020
Opintojakso: Digitaalinen yritys- ja yhteisöviestintä (YPK: 3. Yrittäjyys / Yritys / Tiimiyrittäjä)
Tämä kirja osui silmääni, kun selasin uutta YPK-listausta ja yritin etsiä kirjallisuutta liittyen varsinkin niihin opintojaksoihin, joihin minulla ei ole vielä lainkaan opintopisteitä. Tämä osui silmääni, ja nopean googlailun kautta päätin ottaa sen luettavaksi.
Kirjan kerrontaa johtaa yksi kysymys: kuinka digitalisaatio muuttaa yhteiskuntaamme, talouttamme ja elämiämme? Kirjassa uppoudutaan pohtimaan, mitä digitalisaatio ensinnäkään edes on. Aina siitä puhutaan, ja itsekin 90-luvun lopulla syntyneenä olen kuunnellut puhetta digitalisaatiosta lapsesta tähän päivään. Kuten kirjassa todetaan, tuntuu että digitalisaation terminä voi ymmärtää todella monella tavalla – kuitenkin asian pohjana on se fakta, että tietokoneet, data ja tekoäly yleistyvät ja kasvavat jatkuvasti. Minulle digitalisaatio tarkoittaa nimenomaan tietokoneiden ja muiden älylaitteiden yleistymistä, sitä kuinka valtava määrä dataa on ihmisten saatavilla ja monet palvelut ovat muuttuneet digitaaliseen muotoon.
Kirjassa pohditaan tosiaan niitä muutoksia, joita tämä digitalisaatio on jo ehtinyt aiheuttaa ja tulee vielä aiheuttamaan yhteiskuntamme eri osa-alueilla – kuten taloudessa, teollisuudessa, kaupankäynnissä, jopa liikenteessä ja tavassa, kuinka yhteiskuntamme rakentuu. Kirjassa käsitellään myös sitä faktaa, että digitalisaation myötä tietyillä jättikorporaatioilla on hallussaan valtava määrä dataa ihmisistä ja heidän käyttäytymisestään, ja kuinka tätä tietoa voidaan hyödyntää lähes missä vain, oli kyseessä sitten markkinointisuunnitelman laatiminen ostoskäyttäytymisen pohjalta tai sitten sodankäynti. Sodankäyntiä kirjassa ei varsinaisesti käsitellä, mutta on totta, että yritysten hallussa olevaa dataa voisi todella hyödyntää sotatilanteessa.
Kirja oli kaiken kaikkiaan ihan okei lukukokemus. Valtavaa määrää uutta tietoa se ei tarjonnut. Se ei myöskään tarjonnut sinänsä vastauksia tai ratkaisuja – se keskittyi lähinnä selostamaan, mikä tilanne tällä hetkellä on. Ja tilannehan on, että digitalisaatio on suurelta osin jo tapahtunut, mutta sen vaikutukset eivät ole vielä huipussaan.
Loppuun ajattelin kirjoittaa omia ajatuksiani digitalisaatiosta. Itse kasvoin sinä aikakautena, kun internet ja tietokoneet alkoivat yleistyä. Kun olin ala-asteella, useimmilla tuntemillani perheillä oli yksi yhteinen tietokone, jolla lähinnä maksettiin laskuja ja pelattiin yksinkertaisia pelejä. Kuitenkin jo yläasteelle mennessä kaikilla perheenjäsenilläni oli omat kannettavat tietokoneet ja älypuhelimet. Muutos noiden muutaman vuoden aikana oli uskomattoman nopea. Itse huomaan digitalisaation arjessani monella tapaa. En lue fyysisiä sanomalehtiä, vaan luen uutiset netistä. Tässä huomaa myös, että yksi osa digitalisaatiota – televisioiden aikakausi – alkaa olla jo ohi, yhä useampi ikäiseni ei edes omista tv:tä, koska kokee näkevänsä kaiken tarvitsemansa tietokoneelta tai muulta älylaitteelta. Jos tarvitsen ajan lääkäriin, sen voi useassa tapauksessa tehdä internetissä. Työnhaku, jopa maistraatin kautta hoidettavat asiat, hoidetaan netissä.
Työpaikoilla digitalisaatio näkyy myös vahvasti. Kaikki arkistot on ajettu digitaaliseen muotoon, etätyö on yleistynyt ja kokoukset pidetään virtuaalisesti. Tämän vaikutuksen vanhempaan työssäkäyvään väestöön huomaa, sillä monet yli viisikymppiset tuntuvat kokevansa vaikeuksia kaikkien näiden digitaalisten älylaitteiden kanssa.
On myös tavallaan pelottavaa tajuta, että tänä sosiaalisen median aikakautena, kun koko elämän voi helposti jakaa nettiin, kaikki tuo data päätyy suurten yritysten omistukseen. Miten tuota tietoa voidaan käyttää hyödyksi?
Toisaalta ajattelen, että digitalisaatiolla on paljon hyviä puolia. Se on mahdollistanut yhteiskunnan modernisoitumisen entisestään, kansainvälistyminen ja sitä kautta verkostoituminen on tullut helpommaksi.
Kaiken kaikkiaan kirja oli suhteellisen silmiä avaava teos, vaikkei niin hurjan opettavainen ollutkaan.