- Millä on merkitystä?
- 2.12.19
- Esseen kirjoittaja: Tuukka Pennanen
- Kirjapisteet: 2
- Kirja: Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan
- Kirjan kirjoittaja: Mark Mansion
- opintojakso: Tiimiyrittäjyys
Miksi kaikki on niin tärkeää ja merkityksellistä? Tuntuu että olen viimeisen vuoden ja varmasti huomaamattani koko elämäni stressannut ja huolehtinut asioista joilla ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä. Olen näin aiheuttanut itselleni aivan turhaa kuormitusta ja tehnyt elämästäni vaikeampaa kuin olisi tarpeellista. Kaikessa täydellisyyteen pyrkiminen vie voimat ja käynnistää typeryyden oravan pyörän. Kaikessa ei voi olla hyvä ja kaikkeen ei voi samaan aikaan panostaa 110 % ja odottaa loistavia tuloksia. Mutta kaikesta voi stressata ja kuumotella samaan aikaan! Olen esimerkiksi täysin harhaisesti ajatellut opiskelussa jokaisen arvosanan ja luetun sivun merkitsevän loppuelämässä mahdottoman paljon. Näinhän ei tietenkään ole, mutta vastaava ajattelu on todella yleistä ja kuluttaa jokaisen niin tekevän voimavaroja.
Yksityiskohtiin liiallinen tarttuminen tuhoaa työnteosta ja opiskelusta luovuuden, rentouden ja hauskuuden. Monet ovat saavuttaneet huipputuloksia ja tehneet parhaita suorituksiaan juuri silloin, kun heillä ei ole ollut mitään menetettävää vaan mieli on ollut sopivan rento ja piittaamaton. Mielellä on taipumus luoda tila jossa se pelkää menettävänsä, jotain mitä sillä ei vielä edes ole ja se saa takertumaan pieniin ja turhiin asioihin. Tämä vähentää rentoutta tehdä työtä, opiskella tai urheilla. Tarkoituksenani on löytää tuo rentous ja sopiva piittaamattomuus tekemiseeni saadakseni itsestäni enemmän irti. Kun ei ole mitään menetettävää tai jos edes tuntuu siltä, löytää todennäköisemmin rentouden tehdä haastaviakin asioita.
Miksi otan harteilleni muiden huolet ja taakat kun omasta takaa olisi jo ihan tarpeeksi? Olen pitkään lisännyt kärsimystäni ottamalla muidenkin kärsimyksen omakseni (kuulostaa todella typerältä ja sitä se onkin). En selvästikään ole aikaisemmin ymmärtänyt mistä kenenkin kuuluu kantaa vastuuta. En enää halua lisätä kuormitustani näin, vaan haluan muuttaa toimintamallejani. Tunnen herkästi myötätuntoa kärsiviä ihmisiä kohtaan ja tunnen oloni voimattomaksi, jos en voi tehdä asialle itse mitään. Koska kaikkia ei voi auttaa, eikä tässä elämässä kenelläkään ole ohjaksia käsissä, on pyrittävä valitsemaan taistelunsa. Välillä on oltava terveellä tavalla itsekäs ja laittaa itsensä ja omat huolet etusijalle. Muiden ongelmien ratkominen ei kuulu minulle, ellei se ole osa työtäni. Esimerkiksi jos läheiselläni on huolia, ei ole minun vastuuni kantaa tuota huolta, vaan voin parhaani mukaan tukea läheistä. Ja jos minulla on huolia, on vain minun vastuuni selvitä niistä, mutta voin tarvita ja pyytää tukea.
Elämässä jotenkin kummallisesti takertuu kaikenlaisiin typeriin epäkohtiin, joiden merkityksen keksii omassa mielessään suuremmaksi kuin mitä se todellisuudessa on. Tällaisia typeriä epäkohtia tulee vastaan joka päivä, ne voivat olla mitä tahansa: huonoa kohtelua liikenteessä, kotona tai töissä, huono ilma tai mitä tahansa yhtä pientä ja merkityksetöntä. Ne eivät juuri sillä hetkellä tunnu merkityksettömiltä vaan maailman kaatavilta asioilta. Jos liikenteessä joku törttöilee ja raivoaa, se voi tuntua henkilökohtaiselta hyökkäykseltä koskemattomuuttasi kohtaan ja vaivata loppupäivän. Kannattaako tämän takia pilata omaa päiväänsä? Tai jos ulkona sataa ja loskaa on polviin asti ja kulkupelinä on polkupyörä, kannattaako sen antaa pilata koko päivä? Kenen vastuulla on estää se, ettei päivä mene pilalle vastaavista asioista? Vastuu on jokaisella itsellään. Jos suutun siitä, että joku toinen oli minulle ilkeä liikenteessä, on se täysin oma syyni. Olen silloin valinnut sen taistelun, enkä voi syyttää omista tunteistani kuin itseäni. Jos näitä taisteluita valitsee päivittäin (usein tiedostamattaan), tekee elämästään vaikeaa.
Haluan elämästäni rennompaa ja hauskempaa, silloin minun ei kannata valita näitä taisteluita, vaan tietoisesti muuttaa ajatteluani siihen suuntaan, etten turhaan triggeröidy kaikista pienistä asioista. Mutta mitä taisteluita sitten kannattaisi valita? Kun syvemmin pohdin itselleni tärkeitä arvoja, rakkaimpia asioita ja sitä, mitä todella haluan tehdä elämälläni juuri nyt, osaan valita kamppailujani enemmän itselleni tärkeiden asioiden suuntaan. Koska haasteita ja ongelmia on ja kuuluu olla kaikessa, on siksi järkevämpää taistella itselle tärkeiden asioiden puolesta. Kaikkia taisteluja ei voi valita, koska elämä on yllätyksellistä niin hyvässä kuin pahassakin. Silloin voi tehdä parhaansa ottaakseen vastuun itsestään ja omista reaktioistaan. Jos on epäselvää mitä haluaa elämässään tehdä, voi aloittaa siitä, mitä ei todellakaan halua ja mitkä asiat kokee täysin turhaksi. Uskon että näin karsimalla alkaa löytymään se kultainen keskitie, jossa käydyt taistelut ovat valittuja itselle tärkeiden asioiden puolesta.