Esseen kirjoittaja: Ruska Tuohimaa
Kirjoituspäivämäärä: 01.02.2020 ja 17.09.2020
Kirjapistemäärä: 2
Teos: Juu ei. Pieni kirja priorisoinnista (Otava 2018).
Kirjan kirjoittaja: Saku Tuominen
Kategoriat: Itsensä johtaminen
Ensimmäisenä akatemian kirjana luin Saku Tuomisen kirjan Juu ei. Pieni kirja priorisoinnista (Otava 2018). Valitsen teoksen, sillä koin tarpeekseni kerrata priorisoimisen taitojani, sillä koin toimintatapojeni sekavuuden heikentävän omaa toimintaani. Kyseessä oli siten tavallaan oma ripittäytymiseni ja synninpäästöni. Tosin essee jäi roikkumaan raakileena ja sain sen valmiiksi vasta nyt syyskuussa, mikä kertonee esseen jääneen priorisoinnissani rästitehtävieni pohjimmaiseksi.
Kokonaisuudessaan teos hyvin helppolukuinen ja sen ahmaisee miltei muutamalta istumalta. Teos käsittelee – kuten nimestä voi päätellä – priorisoimisen jaloa taitoa, minkä jäsentämistä varten Tuominen tarjoaa erilaisia kriteerejä. Kyseisistä kriteereistä hän muodostaa eränlaisen nelikentän, jonka eri elementit vaikuttavat priorisoitavan ilmiön vaikuttavuuteen:
Kuvan lähde https://miiahuitti.fi/wp-content/uploads/2020/03/Itsens%C3%A4johtamisen-valmennus_Oman-ajank%C3%A4yt%C3%B6n-johtaminen_tiivistelm%C3%A4190320.pdf
Tuomisen luoma kenttä muodostaa neljä eri kokonaisuutta. Näistä ensimmäinen on iso ja kevyt. Kyseessä oleva osio on vahvasti kytköksissä omiin päämääriin ja elämän mielekkyyden kokemiseen. Lyhyesti ilmaistuna isot ja kevyet asiat antavat voimaa ja virtaa elämään, mitkä itsessään mahdollistavat onnellisuuden ylläpitämisen. Kevyisiin priorisointeihin Tuominen listaa myös asiat, jotka ovat pieniä ja kevyitä. Kyseessä olevat ilmiöt tuntuvat edelleen ihan kivoilta, mutta sisällöltään ne eivät ole enää yhtä merkityksellisiä kuin aiemman priorisoinnin kohteet. Kyseessä olevat ilmiöt rakentavat hieman yllätyksellisen, mutta niistä voi ajan myötä kasvaa isoja ja kevyitä.
Raskaamman sarjan kevyempi kokonaisuus iso ja raskas, sisältää elämästä niitä ulottuvuuksia, jotka tuntuvat tärkeiltä, mutta paikoin hyvinkin ahdistavalta. Kyseessä ovat ne asiat, joissa emme todellakaan halua epäonnistua ja useimmiten yritämme lohduttautua ajatuksella ”kyllä se siitä”. Kyseiset ilmiöt ovat kuormittavia ja voimat viedä paljon voimia, minkä vuoksi niitä varten suositellaan luomaan erilaisia vaihtoehtoisia suunnitelmia. Raskaan päädyn lisäksi Tuomisen mukaan on olemassa pieni ja raskas. Tähän kuuluvat kaikki pakkopullalta maistuva toiminta niin arjessa, opinnoissa kuin työelämässäkin. Kyseessä on hitaasti jäytävä osasto, joka vie pitkällä aikavälillä voimia ja uuvuttaa. Näissä tapauksissa on suositeltavaa kysyä itseltään, onko kyseinen toiminta oikeasti välttämätöntä ja siten priorisoida asioiden tärkeysjärjestyksiä.
Teos antoi minulle välineitä jäsentää omaa toimintaani. Varsinkin oman arjen ilmiöiden jakaminen nelikenttään on osoittautunut toimivaksi mekanismiksi, jota voisin hyödyntää enemmänkin. Tähän mennessä teoksen suurin anti on ollut sen tuoma synninpäästö, sillä havaittuani kuinka monta suurta ja raskasta prosessia minulla on ollut kevään aikana päällä, en enää ihmettele lainkaan miksi voimat ja oma jaksaminen olivat lopussa. Teos siten palautti jalkojani takaisin maan pinnalle ja muistutti omista voimavaroistani.
Helppolukuisena ja helposti sisäistettävänä teoksena suosittelen Tuomisen Juu ei. Pieni kirja priorisoinnista kaikille meille, joilla tuntuu voimavarat loppuvan arjen keskellä. Teos antaa toimivia näkökulmia ja työvälineitä oman arjen priorisoimiseen, mistä on hyötyä myöhemminkin elämässä.