Esseen kirjoittaja: Ruska Tuohimaa
Kirjoituspäivämäärä: 24.04.2020
Kirjapistemäärä: 2
Teos: Viisi toimintahäiriötä tiimissä – Tarina johtajuudesta (2014)
Kirjan kirjoittaja: Patrick Lencioni
Kategoriat: Itsensä johtaminen
Peilipintoja tiimin toimintahäiriöihin
Lencionin teoksessa Viisi toimintahäiriötä tiimissä – Tarina johtajuudesta on tapauskertomus yrityksestä, jonka tulos on heikentynyt. Päällystö on kaaoksessa ja yrityksen toiminta oli saavuttamassa kriittistä pistettä. Tilannetta paikkaamaan palkataan ulkopuolinen, Kathryn, joka ensimmäiseksi tyytyy vain tarkkailemaan yrityksen toimintaa useamman viikon ajan. Tämän jälkeen hän ottaa tahtipuikot tassuihinsa ja lähtee johtoportaan retriitissä avaamaan monivyyhtistä ongelmien lankakerää. Teos koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä osassa kerrotaan vaihe vaiheelta tietoteknillisen yrityksen päällystön osallistumisia Kathrynin järjestämiin kokouksiin ja retriitteihin. Kyseessä on tiimin muodostumisen vaihteista kertova kehityskertomus, johon Lencioni sitoo teoriaansa. Toinen osa kirjasta on itse teorian avaamista ja häiriöiden ratkaisumenetelmien esittelyä.
Teoria lyhykäisyydessään: Lencionin mukaan tiimin toimintahäiriöt voi jakaa viiteen eri kategoriaan. Ensimmäinen näistä on luottamus, joka vaikuttaa tiimin toimintaan muun muassa omien mielipiteiden pitämisenä itsellään. Toisella sijalla on konfliktien pelko, minkä vuoksi tiimissä vallitsee keinotekoinen sopusointu, jota ei pahemmin uskalleta haastaa vastaväittämillä. Kolmas teorian pykälä on sitoutumisen puuttuminen, minkä vuoksi tiimin yhteinen päämäärä puuttuu ja tiimiläiset eivät ole täysillä mukana toiminnassa. Neljänneksi Lencioni esittelee vastuun välttelyn, mistä yleensä seuraa tiimin laatutason laskeminen. Viidentenä, muttei vähäisimpänä, on tulosten huomiotta jättäminen, mistä useimmiten seuraa muun muassa individualistista käyttäytymistä ja junnaamista paikoillaan.
Ensinnäkin kirja oli minulle hyvin vaikuttava, sillä se antoi tiimin toiminnalle peilipintaa. Aluksi mietin hetken, luenko koko alkuosiota ollenkaan, mutta onnekseni päätin lukea. Teoriaosuus on aina teoriaa ja voi jättää lukijaansa etäämmälle kuin kaunokirjallisuutta lähenevä ensimmäinen osio, johon voi samaistua enemmän. Olen narratiivinen mieli, joten omalla kohdallani ensimmäisen osion lukeminen avasi ilmiötä enemmän kuin itse teoria kykenee. Parhainta lukemisen aikana oli se, että kykenin samaistumaan moniin tilanteisiin ja kykenin sijoittamaan niin itseni kuin muutaman tuntemani henkilön kirjan henkilöhahmojen tilalle. Tämän myötä ymmärsin, että olin ollut vastaavanlaisia tilanteissa lukuisia kertoja aiemmin.
Ensimmäinen oivallus kirjaa lukiessa oli se, että tajusin, etten ole koskaan ollut tiimissä, joka olisi päässyt ensimmäistä askelta pidemmälle. Oivallukseni pohjautui siihen, etten ole koskaan ole syvästi sitoutunut mihinkään tiimiin, saati kokenut luottamusta tiimiläisiäni kohtaan. Yleisin tunteeni on aina ollut turvattomuus, jota olen kompensoinut esimerkiksi vetäytymällä tai niin sanotusti päällepäsmäröimällä. Oivallus veti aluksi mielen matalaksi, sillä ymmärsin särmiä kaunistelematta, kuinka alkutaipaleella oma tiimioppijana toimimiseni on.
Kirjan lukemisen yhteydessä oivalsin, miksi olen niin väsynyt koulupäivien jälkeen, eikä voimia ole muuhun kuin netissä lojumiseen. Useimmiten jätän eriäviä mielipiteitäni sanomatta ja varjelen kokemaani konsensuksen illuusiota. Lencionen mukaan luottamuspula tulee kalliiksi tiimille, sillä tällöin menee tiimiläisillä energiaa oman käytöksen hallintaan ja vuorovaikutukseen. Tämä ajatus kolahti kunnolla, sillä oivalsin pidätteleväni itseäni koulupäivien aikana. Jätän sanomatta lukuisia asioita, vaikka olisin ollut täysin eri mieltä asiasta tai parhaimmillaan jopa loukkaantunut toisen väittämästä. Pidän ajatuksia itselläni, minkä vuoksi ylläpidän omalta osaltani luottamusta nakertavaa energiaa tiimissä.
Luottamuspulan lieveilmiöitä Lencionen mukaan on vilpillisyys ja politikointi. Aivan varma en ole siitä, ymmärsinkö mitä politikointi tarkoittaa Lencionelle, mutta kirjan pohjalta tekemäni tulkinnan mukaan kyse on muun muassa selkäänpuukotushipasta ja kyräilystä. Aloin sen vuoksi pohtia, miten kyseinen ilmiö on vaikuttanut omaan käytökseeni. Havahduin, että omalla kohdallani luottamuspula tarkoittaa sitä, että jätän ilmaisemasta itseäni ja sen myötä koen, etten tule kuulluksi. Lopulta tämä johtaa siihen, että odotan muiden nostelevan kissoja pöydille. Viimein kun kissa on kaikkien tietoisuudessa, huomaan asettuvani kissannostajan puolelle, mikäli kyseessä on ilmiö, joka on nakertanut mieltäni. Olin tiedostanut kyseisen käyttäytymismallini ja liittänyt pitkälti sen henkilöhistoriaani. Kirjan myötä oivalsin, että kyse on paljon muustakin. Luottamuspula vaikuttaa minuun siten, etten uskalla ilmaista omia epämukavuuksiani. Tämä lopulta johtaa sulkeutumiseen ja negatiivisen energian kerääntymiseen, joka purkautuu politikoimaisesti luokiteltaviin toimintamalleihin.
Kirja antoi täten minulle uuden selityksen omalle käytökselleni, joka aiemmin olin liittänyt vain turvattomuuteen liittyviin traumoihin. Opin ymmärtämään, kuinka tiimin sisäiset ongelmat voivat heijastua myös omaan käytökseeni, mistä johtuen voin olla tiedostavampi toimintani taustalla olevista tiedostamattomista motiiveista. Ennen kaikkea, lakkasin syyllistämästä ja ruoskimasta käyttämisestäni vain itseäni, sillä ymmärsin, että pahoinvointini voi olla oirekuvastoa myös tiimin ongelmista. Tästä johtuen tutkailemalla itseäni tiimin toimijana, voin myös tarkastella tiimin sisäistä tilannetta.
Vaikka teoksessa toimintahäiriötä on sidottu viiden pääkategorian alle, voi havaita Lencionin avattua ilmiöltä enemmän, kuinka monimutkaisista ongelmista loppujen lopuksi on kyse. Esimerkiksi luottamuspulan kohdalla ilmiö näyttäytyy tiimissä erilaisia negatiivisina käyttäytymismalleina, jotka koen tärkeiksi oppia havaitsemaan, jotta ongelmiin voi puuttua ja tiimin toimintamalleja muuttaa.
Kyseiset pohdintani liittyvät vain Lencionin teorian yhteen häiriöön, minkä vuoksi onkin havaittavissa, että teos tarjoaa peilipinnan tutkiskella omaa toimintaansa tiimioppijana sekä tiimin sisäistä dynamiikkaa hyvin laajalla skaalalla. Teos onkin eräänlainen tiimin sisäisen energian tutkimisen työkalu, sillä se paljastaa erilaisia toimintamalleja, jotka vaikuttavat tiimin sisäiseen käyttäytymiseen ja nakertaa esimerkiksi luottamusta tai turvallisuutta. Teos luo inhimillisen pohjan tiimin sisäisille ongelmille, joihin voi kuitenkin vaikuttaa. Mielestäni teos kuuluu osaksi tiimioppijan kirjahyllyä, sillä teokseen voi palata uudelleen ja uudelleen tarkastelemaan, millä tavoin tietty häiriö vaikuttikaan tiimissä. Teos tarjoaa välineitä tarkastella tiimin toimintaa ja muokata sitä, minkä koen teoksen suurimmaksi anniksi.