Teos: Tunne lukkosi – vapaudu tunteiden vallasta
Kirjailija: Kimmo Takanen
Julkaisuvuosi: 2011
Sivumäärä: 252
Kirjan kirjoittanut Kimmo Takanen toimii terapeuttina ja kouluttajana, sekä ylläpitää skeematerapiaa käsitteleviä nettisivuja osoitteessa www.skeematerapia.fi.
Mikä on tunnelukko ja miten se muodostuu?
”Tunnelukko on lapsuudessa ja nuoruudessa opittu tapa reagoida, kokea, tuntea, ajatella ja käyttäytyä”, kirjassa sanotaan. Määriteltyjä ja nimettyjä tunnelukkoja on 18 kappaletta: alistuminen, emotionaalinen estyneisyys, epäonnistuminen, hylkääminen, hyväksynnän haku, kaltoin kohtelu, kietoutuneisuus, oikeutus, pessimistisyys, rankaisevuus, riippuvuus, riittämätön itsekontrolli, suojattomuus, tunnevaje, uhrautuminen, ulkopuolisuus, vaativuus ja vajavuus. Jokaisesta meistä löytyy joitakin näistä tunnelukoista ja menneisyydessä alkunsa saaneet lukot määrittelevät nykyisiä toimintamalleja elämässäsi.
Tunnelukot ovat kuin linssejä, joiden läpi katsot, ne vääristävät ja muokkaavat todellisuutta mielessämme. Kirjassa esitetään tunnelukkojen aiheuttamat reaktiot sisäisen lapsen kautta. Lapselle on usein tunnusomaista toimia impulsiivisesti ja tunteiden ohjaamana. Aikuisenakin meissä elää sisäinen lapsi, joka reagoi asioihin samoin kuin lapsena, mutta nyt meissä elää myös vastuullinen aikuinen, joka pitää huolen lapsen tarpeista ja hyvinvoinnista. Aikuinen antaa lapselle luvan olla lapsi, ja hoitaa itse aikuisen tehtävät. Näin toimii myös sisäinen aikuinen ja lapsi.
Menneisyytesi kokemukset määrittelevät sen, mitä tunnelukkoja juuri sinulta löytyy, ja vanhemmat sekä muut läheiset ihmiset ovat vaikuttaneet niiden syntymiseen, vahvistumiseen ja heikkenemiseen. Jos esimerkiksi toinen vanhemmistasi on ollut sinua kohtaan väheksyvä, voi sinulle syntyä epäonnistumisen ja/tai vajavuuden tunnelukot, ja saatat hakea myös koulumaailmassa hyväksyntää opettajaltasi hyvällä koulumenestyksellä: ”Riippuen opettajan suhtautumistavasta lapsen toimintaan, hän joko ruokkii lasta hakemaan opettajan hyväksyntää hyvillä arvosanoilla ja käyttäytymisellä tai opettaa vastuullisena aikuisena lapselle, ettei lapsen arvo riipu hyvistä suorituksista, mikä heikentää lapsen tunnelukkoa.”
Kirjassa esitetään, että meissä on aikuisina kolme puolta: sisäinen lapsi, sisäistetty haitallinen vanhempi ja vastuullinen aikuinen. Näillä kaikilla puolilla on omat moodinsa. Moodit ovat lapsuuden toimintakeinoja ja tapoja, jotka ovat ajan myötä juurtuneet meihin ja muuttuneet osaksi persoonaamme. Kun jotain tapahtuu, reagoimme tunnetilalla eli moodilla. Sisäisen lapsen moodit vastaavat tunnekokemuksistamme, sekä toimintatavoistamme kun tarpeemme eivät tyydyty. Sisäistetyn haitallisen vanhemman moodit syntyvät omien vanhempiemme tunnelukkojen pohjalta, suuntaamme omaan sisäiseen lapseemme vanhempiemme haitallisia ajattelutapoja, kuten vaativuutta. Vastuullisen aikuisen moodeissa puolestaan olemme esimerkiksi lempeitä tai ymmärtäviä sisäistä lastamme kohtaan. Negatiivisista moodeista ja tunnelukoista voi päästä eroon, mutta koska koemme ne vahvasti osaksi itseämme, vaatii se paljon työtä.
Miten tunnistat tunnelukkosi ja miten työstät niitä?
Kirjasta löytyy pari erilaista testiä: testaa tunnelukkosi sekä vanhemmuuden vaikutusten arviointi. Voit lukea tunnelukkojen kuvaukset sekä tehdä testin tunnelukoistasi osoitteessa www.tunnelukkosi.fi. Itse tunnistin jo kuvauksista monia tunnelukkojani ja testin perusteella itseltäni löytyi viisi erittäin vahvaa tunnelukkoa, sekä useampia hiukan heikempiä. Ymmärsin myös, miten jotkut tunnelukoistani ovat saaneet alkunsa ja miten ne näyttäytyvät toiminnassani nykypäivänä. Jotkut tunnelukoistani johtavat siihen, että samanlaisia negatiivisia asioita tapahtuu toistuvasti, ihan kuin se olisi kierre tai minussa olisi jotakin vikaa.
Itsensä kehittäminen on koko elämän mittainen matka, niin myös tunnelukkojen aukaisu. Kirjan lopussa on erilaisia tehtäviä ja toimintamalleja, jotka auttavat eteenpäin vahvistamalla sisäistä aikuistasi. Voit kirjoittaa kirjeen esimerkiksi vastuulliselta aikuiselta sisäiselle lapsellesi tai toisinpäin. Voit pitää yllä moodipäiväkirjaa ja tehdä sen avulla mielikuvaharjoituksia tai kirjoittaa kuvitteellisen kirjeen vanhemmallesi. Vahvoihin tunnelukkoihin ja moodeihin suositellaan terapiaa.
Mitä jäi mieleen? Mitä opin? Mikä herätti ajatuksia?
Kirjaa oli ajoittain todella raskas lukea ja alussa varoiteltiinkin, että tunnelukoista lukeminen ja niihin perehtyminen herättelee lukkoja aktivoitumaan. Myöskin oman lapsuuden ja nuoruuden pohtiminen tuotti usein ahdistusta. Kuitenkin kun kirjaa luki avoimin mielin ja rauhassa, sai siitä paljon hyvää irti. Olen huomannut toiminnassani muutosta ja löytänyt itsestäni ja menneisyydestäni haitallisia toimintatapoja sekä syitä niiden syntyyn. Olen armollisempi omille tunteille, selvitän niiden alkuperää ja todellista syytä mielessäni, sekä pystyn useammin ulkoistamaan itseni tunteesta ja käsittelemään sitä.
Olen huomannut myös muissa ihmisissä heidän tunnelukkojaan ja toiminnan syitä. Ymmärrän paremmin vanhempiani, ystäviäni ja muita läheisiä ihmisiä, sekä lapsuuteni kokemuksia sekä niiden vaikutuksia itseeni nykypäivänä. Ymmärsin myös entistä paremmin sen, että jokaisella meillä on taustalla omat kokemuksemme ja miten kaikki se vaikuttaa toimintaamme myös koulu- ja työympäristöissä. On helpompi ymmärtää muiden ihmisten reaktioita, kun tietää, että syy ei ole välttämättä minussa vaan kumpuaa heistä itsestään ja heidän menneisyydestä.
Kirja oli jopa vähän pelottava kokemus ja teoksesta on vaikeaa kirjoittaa esseetä, sillä kokemus oli niin henkilökohtainen. Yleensä pyrin pysymään kriittisenä kaikkea lukemaani kohtaan, mutta tämä vei välillä mennessään, kun todella ymmärsi jotain uutta. Kirjan loppupään tehtävät ovat vielä kesken, ja luulen että joitain niistä hyödynnän vielä pitkään tulevaisuudessakin. Palaan myös varmasti lukemaan kirjaa uudestaan jonkin ajan kuluttua.