Y-akatemiaan tullessani tunsin välittömästi, kuinka vastuunkannon pitkä ja käyrä sormi, oma sormeni, osoitti voimakkaasti minua kohti. Tästä alkoi aikaisemmasta täysin poikkeava jakso elämässäni ja vastuu oppimisestani oli pelkästään minulla itselläni. Rohkenin ensimmäistä kertaa elämässäni lähteä tekemään asioita omien unelmieni ja intohimojeni eteen ja jo parin ensimmäisen kuukauden jälkeen meillä (@raffihaasteet) oli tarkat tavoitteet lyötynä lukkoon tulevaisuudelle ja niihin haluttiin päästä ennätysajassa. Motivaatio ja palo tehdä olivat suorastaan infernaaliset: fyysisellä jaksamisella ei saanut olla rajoja, juuri nyt täytyi kärsiä paremman tulevaisuuden puolesta ja tarvittaessa yöunista pystyi karsimaan aina. Tuohon aikaan elin täydellisessä vauhtisokeudessa, enkä nähnyt mitään muuta, kuin itseni saavuttamassa unelmani ja tekemässä enemmän töitä kuin kukaan muu.
Yhtä lukuvuotta myöhemmin, jahtaan edelleen hieman matkan aikana hioutuneita, mutta hyvinkin samankaltaisia intohimon kohteita ja unelmia. Matkanteko kohti niitä on kuitenkin muuttunut täysin: tarkat aikamääreet tavoitteille ovat muuttuneet vähemmän tarkoiksi, pyrin olemaan läsnä jokaisessa hetkessä sen sijaan, että eläisin sokeasti kuvitteellisessa tulevaisuudessa sekä pyrin tarkastelemaan tietyn väliajoin omia elämänarvojani, tarvittaessa muokkaamaan niitä ja elämään niiden mukaisesti. Kaikilla ihmisillä on yhtäläinen mahdollisuus tavoitella omia unelmiaan ja siihen haluankin kaikkia kannustaa: miksi käyttää aikaa sellaiseen, minkä merkityksellisyyttä epäilee? Päämäärät tuovat elämään valtavasti merkityksellisyyttä ja arvoa. Niitä metsästäessä on kuitenkin tärkeää olla menettämättä itseään mahdollisesti oven takana vaanivalle vauhtisokeudelle, jos on myllyttänyt kuukausikaupalla päättömästi menemään #grind -asenteella. Tässä muutamia pääprinsiippejä, jotka olen kokenut itse hyödyllisiksi ja joiden ansiosta noudatan yhtä tärkeintä elämänarvoani, omaa hyvinvointiani aiempaa säntillisemmin!
- Määrä vs. laatu
Tänä päivänä lähes kaikkialla vallitsee yleinen käsitys, että ’’enemmän on enemmän’’. Kovimmat ja parhaimmat ovat niitä, keillä on tehtynä eniten työtunteja. Mitä väliä tehdyillä tunneilla kuitenkaan on, jos laatu on ollut keskinkertaista? Kun pyrkii maksimoimaan ajankäytön ja keskittymään enemmän työnlaatuun, voi työmäärät tippua paljonkin ja sen ansiosta esim. vapaa-aikaa saattaa jäädä myöhemmälle runsaammin. Tuskin siitä kellekään haittaa on, jos huomaa pystyvänsä tekemään saman työmäärän paremmin ja lyhyemmässä ajassa? Työn laatua voi kehittää mm. mikrotauotuksilla, keskittymällä yhteen asiaan kerrallaan (ollaan huonoja multitaskaajia) ja työympäristön muuttamisella/vaihtamisella.
- Priorisointi
Uutta päivää startatessa olen itse huomannut toimivaksi menetelmäksi asettaa päivän työtehtävät tärkeysjärjestykseen. Mihin haluan käyttää eniten aikaa? Mikä näistä on itselleni tärkein tehtävä? Onko joku vähemmän tärkeä työtehtävä delegoitavissa tai saisiko mahdollisesti joku muu henkilö sen tekemisestä enemmän? Tällainen priorisointi tuo mukavasti rakennetta ja hahmotusta päivään. Myös uskallus kieltäytyä on tärkeä ominaisuus ja itselläni se on erityisesti aikaisemmin ollut haastava osa-alue, mutta nykyisellään hallitsen jo sen paremmin: jos en koe jotain asiaa itselleni merkitykselliseksi tai epäilisin sen karsivan liikaa muita minulle tärkeitä asioita, kieltäydyn. Ei siitä hyvää fiilistä tule, jos tajuaa esim. jonkun ’’mahdottoman tärkeän’’ palaverin jälkeen, ettei tästä saanutkaan oikeastaan mitään hyödyllistä irti.
- Elämänarvot
Omat elämänarvomme säätelevät, minkä mukaan tätä elämää elämme ja minkä pohjalta omaa polkua valitsemme. Elämänarvot eivät pysy välttämättä vakiona ja niihin voi tulla hienosäätöä tai muutoksia ja niiden myötä myös omat tavoitteet ja etenemistavat kohti niitä voivat muuttua. Kun omat elämänarvot ovat selvillä, on helpompaa toimia ihmisten kanssa, lähteä mukaan uusiin työprojekteihin tai olla lähtemättä ja toteuttaa juuri omanlaistaan elämää tietäen, että toimii itselleen tärkeiden arvojen mukaisesti!
- Tavoitteellisuus
Tavoitteet tuovat elämään merkityksellisyyttä, ihan tutkitustikin. Tavoitteet antavat elämälle suuntaa, mutta ne eivät saa määritellä sitä. Jos ei näe mitään muuta kuin omat tavoitteensa ja koittaa vaan pakottaa tietään niitä kohti nauttimatta päivittäisestä tekemisestä, ei tavoitteen saavuttaminen tuo yhtään samanlaista iloa. Tavoitteen saavuttamisesta jäänyt onnellisuus, jos sitä edes tulee, ei myöskään jää päälle vellomaan ikuisiksi ajoiksi, vaan meillä on halu tavoitella edellistäkin suurempia. Tavoitteet ovat siis tärkeitä, mutta matka niitä kohti on usein vielä tärkeämpi.
’’Tavoitteiden tarkoitus on ohjata meitä eteenpäin, ei se, että saavuttaisimme ne kaikki.’’
– Ilkka Koppelomäki
- Pysähtyminen
Aika ajoin on hyvä pysähtyä hetkeksi paikalleen, ennen pitkää se tapahtuu kuitenkin. Se, mitä silloin miettii, riippuu hieman tilanteesta. Jos epäusko alkaa vaania, voi pieni katsaus taaksepäin olla paikallaan, jotta näkee mitä kaikkea hienoa on tullut aikaisemmin oikein tehtyä. Se voi antaa mukavan pienen lisäbuustin tekemiseen. Jos selkeitä väsymyksen merkkejä alkaa näkyä, voi miettiä, olisiko juuri nyt jotain sellaista, mitä voisin tehdä paremman hyvinvointini eteen? Jos omia tavoitteitaan on alkanut epäilemään, voi kriittinen pohdinta olla hyvä askel mahdollisesti etenemistavan muuttamiseksi tai suunnan kääntämiseksi. Mielestäni kaikkein tärkeintä on kuitenkin havainnoida aina sitä hetkeä, mitä elää. Teenkö haluamiani asioita? Olenko onnellinen? Voisinko tehdä enemmän oman palautumiseni eteen?
- Vapaa-aika ja palautuminen
Työnteosta on tullut yhä vaativampaa ja kuormittavampaa, mutta palautumiseen ei kiinnitetä tästä huolimatta yhtään enempää huomiota. Tämän lisäksi myös vapaa-ajasta tulee helposti todella kuormittavaa ja onhan se ihan ymmärrettävää: haluamme myös vapaa-ajalla tehdä vaikka mitä haluamiamme asioita, panostaa niihin ja kehittyä. Tästä syystä sekä työ-, että vapaa-ajalla on tärkeää miettiä, mitä tekee oman hyvinvointinsa eteen ja palautumisen edistämiseksi. Mielestäni myös vapaa-aika kannattaa merkitä kalenteriin, etenkin jos vaikuttaa, että sen määrä alkaa muuttua liian rajalliseksi. Välillä vapaa-ajalla tekee ihan hyvää viettää täysin tavoitteetonta aikaa, antaa aikaa itselleen, olla passiivinen: olla vaan. Kaikilla on varmasti paljon itselleen tärkeitä asioita, mistä ei haluaisi luopua, eikä niistä pidäkään! Ei ainakaan sen takia, että töitä olisi määrällisesti liikaa tai jaksaminen olisi jatkuvasti aivan nollissa niiden takia. Palautumisen kulmakivet ovat riittävä, laadukas uni ja stressinhallinta, johon liittyy myös vahvasti positiivinen elämänasenne ja usko siihen, että kaikki kyllä järjestyy!
Tässä muutamia asioita, toivottavasti sait näistä jotain irti!
Entistä parempaa tätä vuotta!
Esko Tiainen
Osuuskunta Tekimö, Y-akatemia