Esseen kirjoittaja: Siiri Nykänen
Kirjapisteet: 1
Kirja: Onni asuu jo sinussa (julkaistu 2019, 240 sivua)
Kirjoittaja: Auli Malimaa
Kategoriat: Tiimioppijan matkaeväät
Myers-Briggsin persoonallisuustesti, joharin ikkuna, tähtikartat… ja nyt enneagrammi. Olen tiimini persoonallisuustestien ja itsetutkiskelun lyömätön mestari. Aloitettuani tämän kirjan olin heti tuputtamassa tiimiäni enneagrammitestien äärelle aivan samaan tapaan kuin olen kysellyt tiimini jäsenten syntymäaikoja tähtikartta-analyysejä varten.
Miksi erilaiset ihmisen persoonaa määrittelevät asiat ovat mielestäni niin kiinnostavia? Olen joutunut pohtimaan asiaa perin pohjin varsinkin siksi, että monet tuntuvat olevan ihmisten (erityisesti itsensä) kategorisointia vastaan. Itse olen sitä mieltä, että kategorisointi tietyissä määrin helpottaa ihmisten piirteiden ja olemuksen ymmärtämistä. Lähiaikoina erityisesti ”Idiootit ympärilläni”-kirja on ehkä istuttanut samankaltaisen ajatuksen muihinkin tiimeissä työskenteleviin.
Yksi asia täytyy kyllä sanoa: jos onnelisuuden tavoittelu ja mindfulness eivät ole sinua varten, niin tuskin on suuri osa tästä kirjastakaan. Kirja painottuu paljon itsetuntemuksen lisäksi onnellisuuteen ja siihen, kuinka sen käsitämme. Koen kuitenkin, että enneagrammityyppien kuvailut kirjassa olivat melko hyviä esimerkkeineen.
Itse en henkilökohtaisesti koe, että persoonamme ovat niin uniikkeja lumihiutaleita, kuin mitä me joskus kuvittelemme. Vietämme mielellämme aikaa ihmisten kanssa, joilla on jotain yhteistä kanssamme. Personamme myös muovautuvat ympäristön vaikutuksen myötä, tai silloin, jos itse teemme aktiivisen päätöksen totuttaa itsemme johonkin toisenlaiseen ajattelu- tai elintapaan.
Mielestäni me vääjäämättä kategorisoimme muita ihmisiä arjessamme jatkuvasti. Puhumme siitä, miten ”iloinen persoona” joku on, kuinka ”välinpitämätön” toinen on, kuinka ”hiljainen ja ujo” kolmas on… Käytämme tiettyjä sanoja kuvailemaan ihmisten tietynlaisia piirteitä, jotka olemme elämämme aikana oppineet tunnistamaan. Sinäkin olet varmasti tavannut monta hiljaista ja ujoa ihmistä, ja vaikka he olisivatkin todella erilaisia yksilöitä monilla pienillä tavoilla, se ei poissulje sitä faktaa, että heitä kaikkia on yhdistänyt hiljaisuutena ja ujoutena määritellyt piirteet.
Tämä sama asia pätee mielestäni persoonallisuustestien ja -määritelmien kohdalla. Jokaiseen persoonan vivahteeseen pureutumatta erilaiset persoonallisuuden määrittelykeinot voivat antaa meille osviittaa siihen, minkälainen joku henkilö MAHDOLLISESTI on, ja miten voisimme yrittää tulla heidän kanssaan toimeen erilaisuudestamme huolimatta. Jännittävissä tilanteissa, joissa joudun esittelemään itseni tuntemattomille, olisi ihanaa voida antaa vain suurinpiirteiset koordinaatit olemukseeni: olen ENFP, nouseva rapu, tähtimerkki kalat, kuumerkki jousimies.
Mielestäni persoonaa määrittelevien konseptien suurin ongelma on kuitenkin se, kun oletamme tuntevamme itsemme ja muut täydellisesti niiden perusteella. Ihmiset ovat kovin monimutkaisia, ja yksilön luonteen täydellinen yksinkertaistaminen on varmasti houkuttelevaa, mutta myös vaarallista ja ihmisluonnetta alentavaa. Toinen ongelma tulee vastaan silloin, jos annamme testin tai horoskoopin antaman määritelmän päättää kohtalomme. Valitettavan usein kuulen ihmisten sanovan, etteivät mahda luonteelleen tai ongelmilleen mitään, koska heillä on vaikkapa vesimiehen horoskooppimerkin määrittelemät piirteet, joita ei (mukamas) pysty muuttamaan.
Enneagrammi on ollut minulle haastava konsepti lähinnä siksi, että tulokseni ovat olleet alati muuttuvia. Myers-Briggsin persoonallisuustestissä tulokseni on ollut tasaisesti ns. ”aktivisti”, ENFP, eikä tähtikarttani tule muuttumaan elämäni aikana. Enneagrammitesteissä olen taas saanut erilaisia tuloksia, niin kuin muutkin tiimiläiseni. Tahdoin lukea kirjan ”Onni asuu jo sinussa” siksi, että saisin paremman ymmärryksen erilaisista enneagrammityypeistä, ja jotta saisin tietää, mikä oma tyyppini on.
Kirja sai minut myös miettimään aivan toisenlaisia asioita. Usein Myers-Briggsin persoonallisuustestin sekä myös enneagrammitestin yhteydessä sanotaan, etteivät tulokset voi muuttua elämämme aikana. Tämä johtuu siitä, ettei joidenkin mukaan ihmisen ydinpersoona voi muuttua. Jos testitulokset vaihtelevat, se johtuu henkilön senhetkisen elämäntilanteen vaikutuksista eikä niinkään siitä, että yksilön persoona itse olisi muuttunut. Mutta kun otamme huomioon sen, että ihmisen persoonallisuus muovautuu pitkälti ympäristön vaikutuksesta sekä geneettisistä temperamentin piirteistä, eikö tämä tarkoita sitä, että se on alati muovautuva koko elämämme aikana?
Kyseenalaistan tätä persoonan pysyvyyttä myös siksi, että oma tulokseni Myers-Briggsin testistä ei aina ole ollut ENFP. Nuorempana (~15-v) sain yleisimmin tuloksekseni INFP:n. Tässä vaiheessa elämääni vietin paljon enemmän aikaa kotona tietokoneen äärellä nettikavereiden seurana. Monissa persoonallisuustesteissä kysymykset on muotoiltu melko ympäripyöreästi, ja tämän vuoksi vastauksemme eivät välttämättä anna koko kuvaa persoonastamme. Esimerkiksi intro- ja ekstroverttistatusta selvittäessä testi saattaa kysyä, viihdytkö paremmin juhlissa ystäviesi kanssa vai yksin kotona. Nuorempana valitsin tällöin ”yksin kotona”-vaihtoehdon, vaikka totuus olikin, että olin todella sosiaalinen vapaa-ajallanikin verkon välityksellä. Testi otti tämän tietona siitä, että suosin yksinoloa, ja että olisin näin ollen introvertti.
Toisaalta en myöskään sanoisi, että muutokset tuloksissa johtuisivat vain kysymyksien väärin ymmärtämisestä, vaan myös persoonan itsensä muuttumisesta. Olen nyt todella erilainen ihminen verrattuna siihen, millainen olin 15-vuotiaana. Elintapani ovat erilaiset, ympärilläni on olevat ihmiset ovat vaihtuneet ja suhtaudun asioihin todella eri tavoin.
Kun kuuntelin kirjailijan näkemyksiä enneagrammityypeistä, huomasin, että minussa on esiintynyt eri tyyppien erilaisia piirteitä erilaisissa elämäntilanteissa erilaisten ihmisten seurassa. Teinivuosinani samastuin tyyppiin numero 4, nyt ehkä enemmän numeroon 6. Tästä kymmenen vuoden päästä saatan samaistua johonkin muuhun numeroon.
Mikä on siis lopullinen ratkaisuni siihen, miten meidän tulisi suhtautua persoonallisuuttamme määritteleviin konsepteihin? Itse olen sitä mieltä, että erilaiset persoonallisuustestit ja -määritelmät ovat mainio keino tutustua itseemme ja kehitykseemme sekä muihin ihmisiin niin kauan, kun emme kiinny niihin liikaa. Meidän täytyy antaa itsellemme ja muille mahdollisuus kasvaa, kehittyä ja muuttua, ja sanoisin jopa, että meillä on myös vastuu tähän. Parhaimmillaan persoonallisuuden määritelmät voivat mielestäni auttaa meitä tunnistamaan vahvuutemme ja heikkoutemme, mutta pahimmillaan annamme näiden asioiden juurtaa meidät paikoillemme. Muiden ihmisten tulosten perusteella voimme pyrkiä ymmärtämään heitä paremmin, mutta pahimmillaan emme anna heille tilaa yksilöllisyydelle ja muutoksille.
Käytetään siis persoonallisuustestejä järkevästi työkaluina, ei absoluuttisina faktojen osoittimina!