Kaverijohtamisen visuaalinen innostuskirja (2013)
Heikki Toivanen, kuvitus Maija Kotamäki
Essee Henrikki Tahvanainen
Tämä aineistoessee käsittelee kaverijohtamisen visuaalista innostuskirjaa, jonka on kirjoittanut Heikki Toivanen ja kuvittanut Maija Kotamäki. Kyseessä on oppikirja, joka on julkaistu vuonna 2013 Jyväskylässä. Kirja on jaettu Viiteen eri elementtiin, jotka kuvaavat kirjan käsiteltäviä asioita. Maa kuvaa itsensä johtamista, Vesi Tiimiä, Tuli Johtajuutta, Tuuli Strategian valintaa ja tyhjyys tiimin sisäistä kommunikaatiota ja dialogia. Kirjassa käydään läpi kaikki tiimioppimisen asiat yksilöstä tiimin kautta johtajuuteen strategisiin toimiin ja kommunikaatioon. Kirja on tietyllä tavalla perehdytys, siihen miten tiimioppiminen tulisi tapahtua ja on hyvä perehdytys valitsemalleni tielle. Kirjassa on pyritty elementtien, jaksotuksen ja kuvituksen kautta luomaan helppolukuinen ja minusta se on onnistunut hyvin. Elementit toimivat hyvin jaksotuksena, mutta niiden olemassaolo ei ole muutoin kovin tarkoituksenmukaista.
Toivanen johdannossa selvittelee kirjan taustoja ja esittelee kaverijohtamisen konseptin. Hänen sanojensa taustalta löytyy käsitys siitä, että perinteinen johtaminen on vanhan aikaista, hän painottaa sitä, jo Johdannon toisessa lauseessa, kun hän toteaa ’’Nykyjohtaminen on yli 100 vuotta vanha Taylorin kehittämä oppi massatuotannon tehostamiseksi’’. Hän pyrkii iskostamaan tämän lukijan mieleen painottamalla uudenlaista johtamistyyliä, niin sanottua ’’Kaverijohtamista’’. Kaverijohtamisessa on kyse siitä, että Koko työyhteisö on huomattavasti tasa-arvoisempi, kuin perinteinen ’’tehtaanjohtaja’’ työyhteisö. Toivanen kuvailee, että organisaatiossa vallitsee me-henki ja se omaa tietynlaisia rituaaleja. Organisaatiossa jaetaan vastuu tasaisesti ja kaikki omaavat samanlaisen vision, johtajat ja alaiset ovat toistensa kavereita, eikä heitä yhdistä johtaja-alainen-suhde. Toivasen mukaan tämänlainen organisaatio saa paljon enemmän aikaan, ja minä myös allekirjoitan tämän väitteen. Mielestäni nykyajan ihmiset eivät kunnioita auktoriteetteja entisen maailman malliin, vaan haluaa nauttia omasta elämästään ja myöskin työstään. Nykyihmiset haluavat kokea itsensä kunnioitetuksi ja eivätkä koe olevansa oikeassa paikassa, kun joutuvat pomottelun alaisiksi. Kirja helpottaa tasa-arvoisen johtamistyylin ymmärtämistä ja sitä kautta auttaa minua paremmaksi johtajaksi elämässä.
Nykymaailman työelämässä Toivasen mukaan osaamisen sijaan yhteistyökyky on tärkeää. Tiimin tulisi löytää yhteiset rituaalit ja löytämään jokaisen vahvuudet, sekä käyttää niitä hyväksi. Jokaisen tiiminjäsenen tulisi myös tunnistaa olevansa rajallinen henkilö ja tukeutua tiimiin useammin. Toivasen mukaan Johtajan tulisi sytyttää menestymisen palo tiimissään luomalla yhteisen vision ja mission ja saamalla kaikki sitoutumaan niihin. Uskon tämän olevan totta ja olen kokenut kyseiset asiat henkilökohtaisesti omassa elämässäni.
Toivasen mukaan johtaminen kannattaa tehdä visualisoinnin kautta. Hänen mukaansa kaikki maailman ihmiset ovat visuaalisia oppijoita. Visuaalisella esitystavalla saadaan toisille tiiminjäsenille havainnollistettua sama asia helpommin. Tästä syystä Toivanen on sitä mieltä, että visuaalisuus on erittäin tärkeää johtamisessa. Johtajan on pystyttävä käyttämään jokaisessa meissä piilevää visuaalista ajattelukykyä eli visiointia, hyväksi. Tämä mahdollistaa suurienkin kokonaisuuksien hahmottamisen lyhyessä ajassa. Uskon, että tämänlainen hahmottelu olisi hyväksi johtamisessa ja tulen sitä varmasti kokeilemaankin.
Toivanen esittää tiimin toimintaan liittyvän näkökannan muutamalla eri tavalla. MIHAR-filosofia kiteyttää sen hyvin: Inspiroi jaettu visio. Haasta prosessi. Anna toisten toimia. Rohkaise sydäntä. Toivanen painottaa hyvin paljon kannustusta, tasa-arvoa, yhteistä päämäärää ja itseohjautuvuutta. Mielestäni konsepti on hyvä, mutta se vaatii myös tiiminjäsenten omaa ohjautumista, tämä tuntuu olevan monelle hyvin haastava ajattelumaailma.
Toivanen tuo kirjassa myös esiin niin sanotun ’’siilikonseptin’’. Siihen sisältyy kolme kysymystä, Mikä innostaa meitä? Missä olemme parhaita? sekä mistä saamme rahaa? Tämänlaisten kysymysten ajattelu pienin väliajoin olisi kohdallaan, myös osuuskunta Bisionissa. Toivanen myös toteaa, että ainutlaatuisuuden määrittävät asiakkaat. Asiakkaat päättävät sen oletko ainutlaatuinen vai et. Kysele siis asiakkailta jatkuvasti palautetta ja muokkaa toimintaasi sen mukaisesti. Nämä asiat voin viedä suoraan käytäntöön.
Toivanen myös puhuu Brändistä, Hänen mukaansa hyvä brändi syntyy, kun tekee aidosti, suorittaa sen minkä lupasi ja tekee sen tyylikkäästi. Hyvät asiakaskokemukset säästävät markkinointi kuluissa. Mielestäni tämä on täysin loogista. Myyntipuheissa tulee ottaa huomioon se, että ei lupaile liikoja, on tärkeää luoda rehellinen kuva asioista.
Asiakkuuksissa on Toivasen mukaan hyvä tehdä esimotorola ja jälkimotorola. Esimotorolassa on kyse siitä, että mietit mihin asiakkuus johtaa ja mitä taktiikoita käytetään asiakkaan tavoitteiden saavuttamiseksi. Jälkimotorolassa on taas kyse siitä, että mietitään sitä, miten suoritus meni. Mielestäni tämä neuvo on hyvä. Mielestäni ihmiset eivät pysähdy tarpeeksi usein miettimään sitä, että mitä on tapahtunut ja eivätkä tästä syystä opi mitään tai oppivat hitaammin, kun voisi. Aion ehdottaa kyseisten työkalujen käyttöä osuuskunta Bisionille.
Toivasen mukaan asiakkuuksilla on erilaisia portaita. Hän nostaa esille kolme ryhmää: Potentiaalinen asiakas, asiakas ja kanta-asiakas. Hänen mukaansa tilanteeseen sopii 80/20 sääntö, eli kanta-asiakkaat tuovat 80% tuotoista ja asiakkaat 20%. Kanta-asiakkaiden saaminen on erittäin tärkeää ja heidän tyytyväisyytensä tulisi olla ensisijalla. Uusien asiakkuuksien hankinta on aina kalliimpaa, kuin vanhojen pitäminen. Liiketalouden koulutuksessa monesti puhuttiin tästä asiasta, joten uusia asia ei ollut, mutta koen sen aina hyväksi muistutukseksi, siitä mikä on tärkeää ja mikä ei.
Kirja oli hyvin antoisa ja helppolukuinen. Kirja oli hyvä prologi y-akatemian toimintaan ja siksi pidän sitä tärkeänä.