Riittävän hyvä

1. Esseen nimi: Riittävän hyvä
2. Kirjoituspäivämäärä: 10.12.2020
3. Esseen kirjoittaja: Joose Homanen
4. Kirjapistemäärä: 2
5. Kirja: Riittävän hyvä – Selviytymisopas työelämään
6. Kirjoittajat: Aurora Airaskorpi

 

”Siinä ku päivässä tekkee 26 tuntia hommia, ni ei siinä paljon muuta ennätä” – vanha sisäpiirivitsi

 

Aurora Airaskorven Riittävän hyvä – Selviytymisopas työelämään kannustaa asettamaan rajoja omalle työnteolle ja hyväksymään riittävän hyvät lopputulokset. Kirja käsittelee syvällisesti riittämättömyyden tunnetta useasta eri näkökulmasta.

Airaskorpi on haastatellut kirjaansa useita suomalaisia työntekijöitä sekä yrittäjiä, jotka kertovat kirjassa omia havaintoja ja kokemuksiaan riittämättömyydestä ja työssäjaksamisesta. Kirja on puhutteleva ja ajatuksia herättävä, ja antaa paljon pohdittavaa nykymaailmaan, jossa pitäisi koko ajan tehdä enemmän, nopeammin ja paremmin menestyäkseen.

 

Mitä riittämättömyys on?

 

Riittämättömyys on ääni, joka sanoo, että koskaan ei saa olla täysin tyytyväinen mihinkään. Sanakirjassa riittämättömyyttä kuvataan liian niukkana tai puutteellisena, vastakohtana riittävälle, joka tarkoittaa tarpeet täyttävää ja tyydyttävää. (Airaskorpi, 19)

Nykymaailmassa riittämättömyyden tunne on kovin yleinen, sillä näemme erilaisia menestystarinoita ja muita yli-ihmiskuplia sosiaalisessa mediassa jatkuvasti. LinkedInissä hypetetään valtavia verkostoja ja start up-maailman jatkuvaa kasvua ja vuorokauden ympäri jatkuvaa flow-tilaa sekä18 tunnin työpäiviä. Instagramissa kaikki on hyvin, eli hashtag lifeisgood ja sitä rataa. Tätä seuratessa tulee helposti sellainen olo, että pitäisi itsekin pystyä parempaan.

Riittämättömyyttä syntyy siis, jos emme yllä mielikuvaan, joka meillä on itsestämme tai jonka luulemme muilla olevan meistä. (Airaskorpi, 23)

 

Mitä siitä seuraa?

Ylimielisyys

Kirjassa mainitun Kimmo Takalan teorian mukaan vaativuuden aiheuttama riittämättömyys kääntyy helposti siihen, että aiheutamme riittämättömyyttä muille. Vajaaksi itsensä kokeva nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Yhdysvaltalainen kirjailija, tutkija ja johtamisvalmentaja Brené Brownin mukaan rohkeus edellyttää omien pelkojen ja haavoittuvuuden osoittamista ääneen. Kirjassa mukaillaan Brownin ajatuksia esittämällä malli, jonka mukaan riittämättömyys etenee hyvin nopeasti ylimielisyyteen:

 

1. ”Olen riittämätön.” Koet riittämättömyyttä, koska et osaa tai tiedä jotain asiaa tai tehtävää tai saat tekemästäsi työstä kritiikkiä sisältävää palautetta ja sinulle tulee riittämätön olo.
2. Mietit, että et voi kertoa muille tunteistasi tai osaamattomuudestasi, koska heidän arvostuksensa sinua kohtaan voisi vähentyä tai et saisi vastaavia tehtäviä uudelleen
3. Vakuutat itsesi siitä, että on ehdottomasti parempi pysyä hiljaa, eihän kukaan muukaan kerro omista epävarmuuksista ääneen.
4. Toteat, että itse asiassa on niiden muiden ihmisteen heikkouksien syytä, että sinua kritisoidaan.
5. Lopulta löydät ajatuksen: ”olen parempi kuin muut.” Koet ylimielisyyttä, koska sen avulla pääset hankalasta tilanteesta eteenpäin ilman että joudut keskusteluun, jossa joutuisit ilmaisemaan oman epävarmuutesi tehtävän kanssa.

(s. 80-81).

 

 

 

Kateus

 

Kirjan mukaan riittämättömyyden tunteesta kärsiville kateus on yleinen tunne, sillä oma riittämättömyys näkyy vertailuna muihin. Tästä aiheutuu jatkuva riittämättömyyskierre. Kateudelle altistavat paitsi itsetunto-ongelmat myös korostunut itsearvostuksen ja tyydytyksen hakeminen työstä. Jos mittaa omaa arvoaan ammatillisilla saavutuksilla, aina on olemassa joku, joka on saavuttanut enemmän. (s. 83)

 

Lamaantuminen

 

Jos oma kokemus omasta osaamisesta eroaa vahvasti työn oletettujen vaatimusten kanssa, riskinä voi olla, että jättäytyy pelin ulkopuolelle, jotta ei joudu kohtaamaan pettymyksiä ja lisää riittämättömyyttä. Jos on taipumusta perfektionismiin, jo pelkkä tietoisuus siitä, että ei voi suoriutua tehtävästä täydellisesti voi riittää kieltäytymään edes yrittämästä. (s. 86)

 

Burnout

 

Jos riittämättömyyden kokemus syntyy siitä, että kaikkea on vain liikaa eikä kukaan enää tiedä, mihin pitäisi keskittyä, ja huominen on alati epävarmempaa, mitä siitä seuraa? (s. 89). Kirjassa mainitaan Työ- ja elinkeinoministeriön barometri, jonka mukaan 60 prosenttia pitää työtään henkisesti raskaana. Mielestäni lukema on huolestuttavan korkea, ja työhyvinvointiin tulisi panostaa entistä enemmän ja paremmin.

 

Lopuksi

 

Kirja tarjoaa myös lukijalle paljon käytännön vinkkejä oman käytöksen muuttamiseen ja huomioimiseen. Riittävän hyvä oli mielestäni virkistävä ja asiapitoinen teos self help-kirjojen maailmassa, ja se antaa paljon ajatuksia tulevaa varten. Ehdoton suositus jokaiselle tiimiyrittäjälle, joka pohtii omaa ammatillista osaamistaan ja selviytymistään työelämässä, nyt ja tulevaisuudessa.