Kirja: Unfu*k yourself – Lopeta märehtiminen, aloita elämä
Kirjoituspäivämäärä: 9.8.2020
Esseen kirjoittaja: Tomi Varis
Kirjapistemäärä: 2
Kirjoittajat. Gary John Bishop
Opintojakso: Tiimioppijan matkaeväät
Luin Gary John Bishopin kirjoittaman Unfu*k yourself – Lopeta märehtiminen, aloita elämä -kirjan. Kirjan loistava nimi herätti mielenkiinnon ja ei turhaan, se oli yksi parhaista kirjoista mitä olen koskaan lukenut. Kukapa sitä ei haluasi lopettaa märehtimistä ja aloittaa sen kuuluisan elämän? Kirja on ytimekäs ja saa lukijan pohtimaan omia ajatuksiaan, ja sitä kuinka paljon ne vaikuttavat jokapäiväisiin tekemisiin.
On aika lopettaa turhan päiväiset lupaukset ja suoranaiset valehtelut itselleen. On tajuttava se, että vain sinä olet vastuussa omassa elämästäsi, ei menneisyys, ei ulkoiset vaikutteet tai olosuhteet. Jos halua muutosta aikaan elämässäsi niin aika tarttua oman elämän ohjaksiin. Lopeta siis haaveilemasta paremmasta elämästä, jos et ole valmis muutamaan tapojasi niiden takia. Käytä aivokapasiteettisi niihin asioihin, jotka vievät sinua oikeasti eteenpäin ja ovat sinulle tärkeitä. Kirjassa käytetään seitsemää hyvin osuvaa voimalausetta, jolla saadaan kielteinen sisäinen puhe hallintaan. Tärkeintä on saada oma elämä hallintaan ja tehdä siitä juuri sellainen, jonka haluaa.
Bishopin voimalauseet:
Minä suostun.
Onnistuminen käy minulta luonnostaan.
Minä pystyn.
Olen sinut epävarmuuden kanssa.
Minä en ole yhtä kuin ajatukseni, olen yhtä kuin tekoni.
Minä olen sinnikäs.
En odota mitään, vaan kohtaan asiat sellaisena kuin ne ovat.
Muutama pohdinta kirjasta
Tämänlaiset suorasanaiset kirjat ovat juuri sellaisia, joita samalla rakastan, että vihaan. Rakastan niitä juuri siksi että asiat sanotaan suoraan. Vihaan sitä, että kuinka oikeassa kirja onkaan ja saa sisäisen kriitikkoni jälleen valloilleen. Miksi juuri minulle käy niin? Miksi en tehnyt aikoinaan asioita eri tavalla? Ehkäpä juuri siksi että alitajuntani johti minua kohti näitä tapahtumia. Aivan, olen Ikuinen murehtia ja siksi tämä kirja sopii minulle kuin nenä päähän. Kirja auttoi tajuamaan sen, kuinka itse omilla odotuksillani petaan elämäni koht jatkuvia epäonnistumia.
Voimalause ´´Minä en ole yhtä kuin ajatukseni, olen yhtä kuin tekoni. ´´ Oli kirjan helmiä. Kuinka tykkäänkään ajatella ja pohdiskella asioita. Siinä ei tietenkään ole mitään väärää, mutta jos asiat jäävät ajattelun tasolle, olen ongelmissa. Käytän hurjan määrän aikaa siihen, kuinka joku ongelmakohta saataisiin ratkaistua ja lopulta saan laadittua hienon suunnitelman ongelma ratkaisemiseksi. Kun suunnitelma pitäisi laittaa alulle niin jäänkin ajatusteni vangiksi ja tyydyn siihen mitä minulle on sillä hetkellä ja myöhemmin jatkan murehtimista siitä, kuinka ongelma jatkaa kasvamistaan. Ikuinen oravanpyörä siis. Kirjan luettuni sain vain vahvistusta sille kuinka vahingollisia nämä alitajuiset ajatukset ovatkaan.
Kuinka jaksan lukea elämäntaito-oppaita ja kirjoitella niistä hienoja esseeitä, siitä kuinka olen valaistunut ja kuinka nämä ohjeet veisivät minua eteenpäin. Kyse ei ole siitä, että nämä oppaat olisivat huonoja vaan siitä että nämä hienot vinkit parempaan elämään jäävätkin vain ajatuksen tasolle tai yksittäiseksi kokeiluksi ja ennen pitkään huomaan, että jatkan nykyiseen malliin. Kysymys kuuluukin: Olenko valmis tekemään näiden hienojen oivalluksien eteen sen minkä tarvitsee? Ottamaan ensimmäiset vaikeat askeleet ja menemään kohti epävarmuutta. Rikkoa turhia odotuksia ja ottamaan elämän vastaan juuri sellaisena, kun se on. En ole varma, mutta aion ottaa asiasta selvää. Todennäköisesti matkasta tulee vaikea, mutta olen varma, että pystyn siihen. Mitä ikinä tavoittelenkaan, kunhan muistan että: Minä en ole yhtä kuin ajatukseni, olen yhtä kuin tekoni.