Kirja: Psykopaatit ympärilläni
Kirjoittaja: Thomas Erikson
Kirjapistemäärä: 2
Esseen kirjoittaja: Mia Ylhäinen
Kirjoituspäivämäärä 28.2.2020
Opintojakso: Tiimioppijan matkaeväät
Olen yleensä sarjauskollinen ihminen, oli kyse sitten kirjasta, elokuvasta tai tv-sarjasta. Jos pidän kirjasta, haluan lukea sarjan muutkin kirjat, jos niissä on joku yhteys ensimmäiseen. Siispä päätin haalia käsiini seuraavankin Eriksonin kirjan. Psykopatia aiheena on minusta todella mielenkiintoinen – olen nuoresta asti ollut kiinnostunut tunnetuista persoonallisuushäiriöistä ja lukenut netistä tietoa aiheeseen liittyen. Siispä tämä kirja tuli luettua hetkessä.
Tunnettuna psykopatian piirteitä ovat mm. tunteettomuus, jatkuva valehtelu, oman edun tavoittelu, joskus myös väkivalta. Ennen kaikkea psykopaatit harjoittavat manipulointia, ja Eriksonin kirjassa nimenomaan tutkitaan, kuinka psykopaatit takertuvat eri värityyppien ihmisten heikkouksiin ja niitä hyväksikäyttäen onnistuvat manipuloimaan heitä. Mainitsin näiden eri värien luonteenpiirteitä edellisen kirjan esseessä, joten en nyt niitä listaa, mutta on helppo kuvitella, että esim. todella sosiaalisten keltaista väriä edustavien ihmisten ihmisläheisyys on psykopaatin silmissä heikkous, ja psykopaatti pyrkii eristämään hänet ystävistään ja saamaan tämän tuntemaan olonsa yksinäiseksi. Pikkutarkan ja järjestelmällisen sinisen tyypin edustajan voi saada hämilleen levittämällä tästä epätotta tietoa, yleensä konfliktipelkoisen vihreän taas syyllistämällä.
Tämä kirja toi kuitenkin oman sisäisen konfliktini esille. Samaan aikaan tunnistan itseni täysin vihreästä tyypistä, joka tahtoo tulla toimeen kaikkien kanssa, välttää konflikteja, jättää päätösten tekemisen muille ja tahtoo pysyä puolueettomana. Kuitenkin vastoin tyyppini kuvailua kirjassa, pidän esiintymisestä, minusta on helppo tuoda mielipiteeni esille ja ajoittain empatiakykyni voisi olla vahvempi. Olen muutaman kerran kuullut ystävieni kutsuvan minua itsekkääksi – ja tunnistan piirteen itsessäni. Minussa on siis tietynlaisia ”synkkiä” piirteitä, jotka aika ajoin pomppaavat esille. Ajoittain huomaan, että vihreän tyypin luonteenpiirteeni kulminoituvat siihen, että haluan mennä helpointa tietä pitkin, pysyä mukavuusalueellani, sieltä missä aita on matalin. On HELPOMPAA antaa muiden tehdä päätökset ja pysyä poissa konfliktien tieltä. Kirjaa lukiessani totesin, että en todellakaan ole helposti manipuloitava ihminen. Myötäilen paljon muita, koska se on yksinkertaisempaa, mutta tarvittaessa osaan ilmaista mielipiteeni kovastikin. Välillä takaraivossa kummitteli ajatus ”olenko minä itse se manipuloija?”
En kuitenkaan ainakaan haluaisi olla. Samaan aikaan en tunnista itsestäni kirjassa käsiteltyjä heikkouksia, joihin manipuloijan on helppo tarttua, mutta en myöskään manipuloijan häikäilemätöntä tapaa tarttua ihmisten heikkouksiin. Pähkinänkuoressa – joko tunnen itseni todella hyvin, tai sitten todella huonosti.