Kirja: Sanojen supervoima
Kirjoituspäivämäärä: 14.8.2020
Esseen kirjoittaja: Tomi Varis
Kirjapistemäärä: 2
Kirjoittajat. Martti Vaalahti
Opintojakso: Y-akatemian kehittäminen
Oletko koskaan miettinyt kuinka sisäinen puheesi itsellesi vaikuttaa sinuun? Entä oletko miettinyt kuinka sinun harkitsemattomat sanasi, joita käytät vaikuttavat ihmisten tunteisiin negatiivisesti? Kannattaisi miettiä, ihmiset nimittäminen kuuntelevat tunteitaan tarkkaan. Martti Vaalahden kirjassa Sanojen supervoima, kerrotaan juuri näistä sanoista. Se haastaa pohtimaan kuinka päiväsi voisi olla erilainen, jos käytät sanoja eri tavoin. Elämäsi on tarina, jossa sinä olet päätähtenä ja oikein valituilla sanoilla pystyt vaikuttamaan itsesi ja muiden tunteisiin positiivisesti tai negatiivisesti. Tunteiden herättäminen on vaikuttamista ja vaikuttaminen on valtaa. Jokainen meistä haluaa tulla ymmärretyksi ja tuntea olonsa turvalliseksi. Sanoillasi voi olla yllättävä vaikutus ihmisen väliseen tunnesiteeseen.
Terveys:
Negatiivisuus on terveydelle haitallista ja se tuottaa stressiä. Välttämällä kielteisiä sanoja: Täytyy, pakko, jos, epäilen, ehkä, aina ja mutta. Kaikkein kielteisin sana on: EI, sen taakse kätkeytyy vahvin negaatio. Negatiivisuus tekee vahinkoa aivoihin, kuten muistiin, tunteisiin ja aistimuksiin. Muutamalla nämä kielteiset sanat myönteisiin sanoihin kuten: Hengitä, riittävä, arvostan, vapaa, voima, ilo, onni nauru, anteeksi ja rakastan. Auttavat nämä pienet muutokset sinua eteenpäin myönteisempiin sanavalintoihin.
Älä alista tai puhu toisista ihmisistä pahaa. Se ei vie sinua eteenpäin, se vain satuttaa. Älä ohjaa ihmisiä pelolla. Jos joku toinen saa sinut tolaltasi ja yrittää hallita sinua. Valjasta sanojen voima sanoja vastaan, sanat syntyvät kaltaisistaan tunteista, joten muista:
Älä pelkää – hän on jo valmiiksi kauhuissaan
Älä vihastu – hän on jo menettänyt hallintansa
Älä häpeä – hän jo inhoaa itseään tarpeeksi
Älä syyllisty – hän on jo tuominnut itsensä
Älä kadehdi- hän on jo tyytymätön itseensä
Älä turhaudu – hän polkee jo paikallaan
Älä hämmenny – hän on jo kadottanut uskonsa
Älä loukkaannu – hän on jo vakavasti haavoittunut
Älä masennu – hän on jo kadottanut ilonsa
Älä katkeroidu – hän on jo sanojensa vanki.
Oppiminen
Kirjassa kerrotaan, kuinka unohdamme jopa 80 prosenttia kaikesta joka päivä ja kuinka opimme lukiessamme kerralla vain 10 prosenttia. Lohduttavaa on se, että opimme asiasta 70 prosenttia, kun keskustelemme siitä, 80 prosenttia kokemuksen kautta ja 95 prosenttia, kun opetamme sen muille. Tärkein pointti on näistä se, että muistamme 100 prosenttia tunteesta, jonka toiset ihmiset meissä herättävät. Tästä voimme päätellä kuinka vahvasti tunteet ovat läsnä, eikä niitä kannata sivuttaa. Muista siis, että kun kerrot uutta asiaa jollekin hän tuskin muistaa sanoistasi juurikaan, hän muistaa kuitenkin tuntee, jonka herätit. Sanoilla on siis suuri merkitys tunteisiin.
Antamisen suuri voima
Kirjoittaja antaa pohdittavaa siihen, kuinka sinunkin kannattaisi olla ottajan sijasta antaja. Hän antaa henkilökohtaisen esimerkin siitä, kuinka hän on vaatinut muilta ja itseltäni enemmän, sitä enemmän hän on menettänyt. Ja mitä enemmän hän on oppinut antamaan, sen enemmän hän on saanut. Hän muistuttaa siitä, että jos elämässäsi on yksikin ihminen, joka valitsee sanansa ajatellen sinua, kannattaa olla kiitollinen, koska elämän tärkeimmät ihmiset saavat sinut näkemään parhaan itsesi. Jokainen heistä antaa enemmän kuin ottaa. Kun annat jollekin jotain hän tuntee olevansa tärkeä. Mitä enemmän läsnäoloa, ymmärrystä ja luottamusta sitä useampi ihminen palaa luoksesi tunnesyystä. Miksi? Koska samaistumme ihmiseen, joka kuuntelee ja ymmärtää. Häneen, joka välittää ja antaa enemmän kuin ottaa.
Pohdinta
Mikä onkaan supervoimani? Sanat, jolla voin vaikuttaa kaikkeaan niin itseeni kuin muihin ihmisiin. Osaanko käyttää niitä? Osaan tietenkin, eihän se voi olla vaikeaa? Minähän ajattelen kaikista hyvää. Enhän minä tarkoituksella pahaa kenestäkään puhuisi. Vai puhunko sittenkin? Kirja antoikin oivan muistutuksen siitä, kuinka väärässä olinkaan. Tunnen suurta kiitollisuutta, että juuri tämä kirja sattui luettavaksi, koska tästä kirjasta on todella paljon hyötyä itselleni ja kun valitsen sanani oikein niin myös muille.
Voiko pieni valkoinen valhe paisua isoksi? Entä hassun hauska vitsi kaveristasi, voiko se tuottaa hänelle vääränlaisen tunteen? Entä mitä tapahtuu, kun valitan turhan päiväisistä asioista, mikä on sen vaikutus ilmapiirin? Kukkaanhan ei ole täydellinen, mutta antaako se oikeuden käyttäytyä typerästi, ei minusta ainakaan. Silti saatan itse toimia juuri tällä tavalla. Mitä voitkaan tehdä enää sen jälkeen? Pyytä anteeksi. Positiivista tässä on se, että oikeiden sanojen valitsemista voi opetella.
Miten paljon kielteiset sanat vaikuttavat omaan henkiseen terveyteen? Osaan kyllä käyttää paljonkin negatiivia sanoja puheessani, kun puhun itselleni tai muille, kuten täytyy, pakko ja ehkä. Nämä sanat ovat niin pinttyneitä sanavarastooni, että niistä on vaikea oppia pois. Sanat, joita olen pyrkinyt lisäämään viime aikoina ovat: riittävä, arvostan ja anteeksi. Pieniä muutoksia ja olen jo huomannut kuinka ne ovat vaikuttaneet mielialaani positiivisesti.
Kirjan kohta antamisen ja ottamisen erosta sai minut pohtimaan omaa tekemistäni. Mikä onkaan antamista? Onko antamiseni ollut vilpillistä, omaa etua ajattelevaa. Mahdollisesti kyllä. Jollain asteella mieleeni on asetettu ajatus siitä, kun teet jotain hyvää saat myös takaisin jotain hyvää. Odotan tietyllä tapaa vastapalvelusta, vaikka se ei ole kovin järkevää. Hienoimmat asiat tapahtuvat odottamatta. Toisin sanoen saatan pyrkiä alitajuntaisesti hankkimaan itselleni hyötyä. Vaikka ulkopuolisen silmissä hyvän tahtoinen ele näyttää oikein hyvältä, vahvistaa se sisältä päin itsekkäitä motiivejani. Näistä vahingoittavista ajatuksista on opittava pois. Sillä sisimmässäni haluan, että kaikilla olisi hyvä olla. Pyrin siihen, että olisin enemmän antaja kuin ottaja. Uskon että juuri se vie minua eteenpäin ja tuo uskomattoman hyviä asioita elämässäni.
Elämähän ei aina ole mennyt niin kuin haluaisi ja jokainen meistä kohtaa kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta, minäkin kuulun siihen joukkoon. Saatoin vaipua ajoittain syytökseen: vihaan, katkeruuteen ja suruun. Nyt pyrin enemmän kiitokseen: toivoon ja elämään. Miksikö? Kirjassa todetaan se hyvin: Elämällä on käsikirjoitus, jonka lukuja kukaan ei ymmärrä, mutta voimme valita tarpeeksi: Sanamme, asenteemme ja antamisen.