Esseen kirjoituspvm: 14.8.2020
Esseen kirjoittaja: Esko Tiainen
Kirjan nimi: Voimaharjoittelu – teoriasta parhaisiin käytäntöihin
Kirjoittajat Jukka Mäennenä, Juha Olli, Jenni Puputti, Teemu Roininen, Marko Haverinen, Kimmo Kuukasjärvi ja Jani Parkkinen
Sivumäärä: 436
Opintojakso: Johtajuus
Kirjapisteet: 2
Tähän tuoreeseen Voimaharjoittelu- opukseen on koottu todella kattavasti tuore tutkimusnäyttö ja alan ammattilaisten parhaita näkemyksiä liittyen voimaharjoittelun pääperiaatteisiin, muuttujiin, ohjelmointiin, progressiomalleihin, kuormitusfysiologiaan. Luen itse enimmäkseen englanninkielistä tieto- ja tutkimuskirjallisuutta tähän aiheeseen liittyen, joten vaihteeksi kotimainen teos oli erittäin tervetullut ilmestys.
Kirjassa oli paljon aiheita käsiteltynä, joihin olen perehtynyt jo usean vuoden aikana ennestään, mutta syventävää oppia tuli oikein mukavasti. Oli todella mielenkiintoista lukea mm. maksimi- ja nopeusvoimaharjoitteluun liittyvistä sarja- ja toistoyhdistelmistä, sillä olen itse tutustunut enemmän lihasmassa- ja perusvoimaharjoitteluun. Maksimi- ja nopeusvoimaharjoittelussa ei hyödynnetä välttämättä määräprogressiota harjoitusjaksossa, mikä on hyvin erilaista lihasmassaharjoitteluun. Maksimivoimaa tavoiteltaessa intensiteetti- eli kuormaprogressio on oleellisinta, ja nopeusvoimaharjoittelussa toistotempo- eli liikenopeusprogressio. Näihin voiman ominaisuuksiin ja progressiotapoihin sopien voidaankin hyödyntää runsaasti erilaisia sarja- ja toistoyhdistelmiä, joita en ole vielä paljoa päässyt itse valmennettavillani paljoa hyödyntämään. Kun tilanne ja tarve ilmenee, onkin helppo palata kirjaan ja miettiä jonkun yhdistelmän sisällyttämistä.
Viimeisen vuoden fysioterapiaopiskelijana oli tietysti mukavaa nähdä oma osio, jossa voimaharjoittelu oli yhdistettynä fysioterapiaan. Osiossa käsiteltiin kattavasti mm. moniammatillista yhteistyötä ja sitä, miten sillä pystyttäisiin vaikuttamaan tavoitteellisten harjoittelijoiden kehitykseen ja ehkäpä ennaltaehkäistä myös loukkaantumisia. Avoimen kommunikaatiolinjan pitäminen ammattilaisten välillä on oleellista ja voi edistää merkittävästi urheilijan kokonaisvaltaista terveyttä ja matkaa kohti tavoitteita. Ja loukkaantumisen sattuessa moniammatillinen yhteistyö voi edesauttaa mahdollisimman ripeää urheilijan paluuta kuntoutuksesta kohti lajinomaista harjoittelua, jonka huomiointi on myös kuntoutusvaiheessa tärkeää. Halutaan minimoida valtava ’’cäppi’’ näiden välillä ja rakentaa jatkumotyylistä lähestymistapaa urheilijaa jeesaavien ammattilaisten välille.
Näin jälkikäteen mietittynä suurimman mielenkiinnon herätti kuitenkin biomekaniikka -osio. Biomekaniikkaan on tullut pureuduttua perusopintojen ja jossain määrin myös käytännön voimaharjoittelussa ja pintaraapaisu aiheeseen on otettu jo muutamaan kertaan. Vaikka liiat yksityiskohtaisuudet jätettiin tässäkin kirjassa vähälle (ymmärrettävästi), sai osiosta todella mielenkiintoisen kuvan. Selkokieli, havainnollistavat kuvat ja esimerkit, joihin olen palannut vielä todella monta kertaa uudelleen samalla herättäen mielenkiinnon voimaharjoittelun mekaniikkaan, joka myllää tälläkin hetkellä. Biomekaniikassa tutkitaan siis biologisten järjestelmien toimintaa liikkeen avulla. Voimaharjoittelussa tätä hyödynnetään analysoitaessa esim. työtä tekevien lihasryhmien voimantuotollista osuutta tietyssä liikkeessä.
Erinomainen ja tämän hetken tietoon perustuva opus, jota on helppo suositella kaikille terveysalan ammattilaisille, jotka haluavat saada todella kattavan tietopläjäyksen voimaharjoittelusta, millä on aivan kiistattomat terveydelliset vaikutukset ja minkä rooli osana hyvinvointia tulee vain nousemaan tulevaisuudessa.